Eloa

Vastahan tämä orasti!!

Sitä luontoa vieläkin

Vieläkin se jänönen asustelee lähistöllä. Nyt se on innostunut mansikoista. Ostin huminalankaa enemmänkin ja laitoin mansikkamaan päälle. Ainakaan rastaat eivät pelkää sitä. En millään haluaisi laittaa verkkoja. Minulla ei ole ennen ollut yhtään räkättirastasta vaivoinani, mutta nyt nekin ovat löytäneet Rajalan mökin.

Kausikukat: mesiangervoa, kissankelloja ja huopaohdakkeita.

Uusia konsteja

Kävin Halpahallissa ja löysin tällaisen langan. Paitsi, että se pelottaa lintuja se saa myös jänikset kuulemma pelon valtaan. Hienoa. Vein sen heti Rajalaan, sahasin ja terotin  seipäät, että teen langasta aitauksen. Nakkasin rehvakkaasti seiväskasan maahan ja melkein alta hyppäsi isosti piiskuttava pyrstötön ja siivetön linnunpoika. Taisi olla kirjosiepon pesuetta. Mieletön piiskutus alkoi, emot huutelivat ja lapsi vastasi. Västäräkitkin osallistuivat tapahtumaan, hyppivät paikalla ja metelöivät.  Siihen jäi seiväspino, kun en hirvennyt mennä poikasen ja emon väliin. Kokeillaan toisen kerran. Luonto on nyt lähellä.

Ennen noita tehtiin kasettien nauhoista, mutta olen tainnut käyttää kaikki.

Värejä

Onko muka pellot värittömiä?

Meidänkin, Rajalan pellosta löytyy värejä. Ne sointuvat hienosti keltaiseen hyysikkään.

Tätä mattoa en tiedä sointuuko se mihinkään, mutta se on valmis.

Remontti tinttilässä

 

 

Viime kesänä iloitsin, kun sinitiainen näytti pesivän pöntössä. Kuulinpa jo sieltä piipitystäkin. Sitten yhtenä päivänä koko sisus oli nakeltu ulos. Tikka on ollut asialla. Jokainen pönttö on yhtä suurireikäinen. 

 

 

Eipä hätää, netistä voi ostaa linnunpöntön reikiä. Ostin niitä heti kumpaakin kymmenen, niin on vähän varallekin.

 

 

Korjaaja töissä.

 

 

Nyt ei tikan pitäisi päästä enää pesään.

Jälkiä lumessa

 

 

Aina Rajalassa käydessäni seuraan lumihangessa olevia jälkiä. Orava käy säännöllisesti, hiiren ja myyrän jäljet puikkelehtivat hangen reikiin ja tien yli on loikkinut lumikko.

Tällaisia en ole ikinä nähnyt. Harmi, että lunta oli satanut päälle, niin en nähnyt tassuja.

 

Aika leveäkin jälki oli, kännykkä on mittana.

 

 

Jäljet päättyivät kuusen alle. Olin myös ennättänyt sotkea tien, siinä oli auton jäljet ja minun ja Lilin, niin että en löytänyt jälkien alkupaikkaa. Eikä ne jatkuneet kuusen alta minnekään. Nytpä kysynkin kaikilta eränkävijöiltä, tuleeko jotain mieleen, voisiko olla lintu?

Kerran ihmeteltiin suuria jälkiä jotka kiersivät talon ja menivät metsään, loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen, että siinä oli käynyt metso.

Pikkusen pakkasta

 

Lämpömittari näyttää raikasta pakkassäätä. Sehän on vain pukeutumiskysymys.

 

 

Myös Lilillä. Villakoirilla ei ole erikseen alus- ja päällyskarvaa, joten ne ovat aika kylmänarkoja. Lili onkin tottunut siihen, että sille laitetaan milloin minkinlaiset vaatteet päälle. Tyttäreni osti tämän takin Hööksiltä, siis hevostarvikeliikkeestä ja aluksi katsoin sitä epäilevin silmin, että onko tämä koiralle vai ponille. Mutta nyt, pakkasella, tämä paksu topattu vaate on ollut hyvä. Koira ei ole ollenkaan kärsinyt kylmästä.

 

 

Enkä minä. Mulla on koirankuletustakkina kirpparilta ostettu miesten untuvatakki. Sitä piti vähän tuunata, ompelin kaulukseen fleese-kankaan kun pelkkä kaulus oli niin jäätävän kylmä. Minä olen vissiin Suomen ainoa ihminen, joka ei käytä kaulahuivia. En edes juhlavaatteen kanssa!

 

 

Lili pienenä vähän retuutti hihoja ja sai aikaan  reikiä. Niistä meinaa tursuta höyheniä, vaikka olenkin ommellut niitä umpeen. Sen verran on höyheniä vielä sisällä, että tarkenen näilläkin keleillä.

 

 

Tulenliekkinä saavuit kerran...

 

Juuri tätä varten istutin vaahteran!

 

Olin tänään mökillä. Sataa tihuutti. Mietin, että minulla olisi työnä kaivaa kaksi kuoppaa; istuttaa puu ja haudata paskamakin paska. Tänään oli puun istutusta.

Kyiden paratiisi?

 

Olen tähän asti pitänyt Rajalan mökkiä omana pienenä paratiisinani, mutta nyt vähän tuntuu mustemmalta. Olen tuon samaisen kyyn nähnyt ennenkin, se luikahti aitan alle ja luulin, että se menee sieltä metsään. No, se aitan alus taisikin olla sen koti. Nyt näin ensin tuon nahan ja  kun katsoin tarkemmin ympärilleni, sen entisen nahkansa omistaja loikoili aitan porraskivellä. En ole koskaan tappanut mitään eläintä (paitsi hyttysiä ja kärpäsiä) mutta nyt hain ison kiven ja ajattelin pudottaa sen päälle. Teinkin niin, mutta kärmes luikerteli vahingoittumattomana kotiinsa aitan alle. Minä komensin koiran autoon, kävin äkkiä kastelemassa tomaatit ja ajettiin pois.

 Ei ihan kivalta tunnu, jotain on varmaan muuttunut. Ensin mehiläinen pistää koiraa, niin että se on kaksi päivää kipeänä ja nyt käärmeet kulkevat pihalla!

Jatkan vielä juttua. En edes uskaltanut huutaa enkä kiljua käärmeen nähdessäni, ettei koira säikähdä.
Näin nimittäin sisällä ison hiiren vötkäleen ja huusin kuin mieletön, niin että Lili luuli, että huusin hänelle ja pelkäsi minua koko illan. Mutta vapisutin kyllä inhosta itseäni. Voi kamala, en saata katsoa edes tuota nahkaa!!
Hiirtenkin kanssa olen joutunut tekemisiin, nimittäin niiden jätösten. Ensin siivosin aitat, no se on ihan normaalia, että lattialla on papanoita. Sitten löysin tiskipöydän lusikkatelineestä, lusikkalaatikosta, kauhalaatikosta ja lopulta vielä kamarin kirjahyllyn astiakaapista hiiren papanoita. Niinpä sitten vuoron perään pesin lusikat ja astiat kiehuvalla vedellä. Nyt en tiedä mitä niille hiirille tekisin, en uskalla koiran takia laittaa myrkkyjä. Täytynee käydä ostamassa se räpsähtävä lisku!

Juhannusvieras

Muita vieraita ei sitten ollutkaan.

En muutenkaan arvosta juhannusta, kuten en vappua tai uuttavuottakaan. Joskus nuoremmassa elämässä jouduin kokemaan näiden juhlien ikävämmät puolet. Nyt olen iloinen kun voin olla "viettämättä".
Mökillä puuhailin kasvimaalla ja tällainen vieras kömpi vastaan. Onko se rupikonna?

Kesävieraita

Keväisin sydäntä sykähdyttää kun kuulen kurkien huutelevan taivaalla. Sydän sykähtyy myös kun näkee nämä mahtavat isot linnut läheltä.

Aurinko pimeni meilläkin

 

 

 

Yritin ottaa hitsauslasin läpi kuvia auringosta, mutta se oli liian kirkas, niin että auringosta tuli pyöreä, vaikka silmillä katsottuna se oli sirppinä.

Mutta valo oli epätodellinen. Jotenkin niin harmaa.

 

Tuli tietenkin mieleen Kalevala (kun olen nyt lukenut sitä) ja kertomus siitä kun Pohjan Akka piilotti kivimäkeen sekä päivän, että kuun.

On sitä lunta nyt!

 

Mökillä aina ensimmäinen työ portaiden lakaisun jälkeen on hyysipolun lapiointi.

 

Jossakin täällä nietoksessa on kaivo.

 

Pehmeän näköinen istuin.

 

Lyhtykin on saanut lumihupun päälleen.

Siivekkäitä

 

Mikähän vimma noilla mettisillä on lennellä pitkin talvea. Aina mökillä käydessään löytää hangelta kuolleita mehiläisiä. Tietenkään kaikki eivät elä talven ajan, vain ne syksyllä syntyneet. Pesän pohjalla on aina kasa kuolleita mehiläisiä. Kaipa nämä lentäjät eivät halua olla pesän rasitteena?

 

Vähän isompia siivekkäitä ilmestyi meidän ruokintapaikalle, pyyparvi. Ne ovat kyllä hauskan näköisiä kun liikkuvat jalkaisin. Piti ihan niitä varten käydä laittamassa maahan ruokaa, mutta ei niitä ole toista kertaa näkynyt. Kunhan eivät joutuisi saaliksi.

Kuormia

Vai ei pihlaja kahta kuormaa kanna?

Sähkökatkos

 

 

 

Mökkitietä ei oltu aurattu. Ei sitä auratakaan kuin tarpeen mukaan, mutta nyt en uskaltanut ajaa pihaan asti, etten jää kiinni.

 

 

Tiellä ajaessa tajusin, miksi meillä oli sähköt poikki, kun ajelin tiellä retkottavien pensaiden läpi.

 

 

Koivukin on niin taipunut, oikeaako koskaan suoraksi. Yritin sitä vähän puistella.

 

Lunta

Nythän tämä  "valopuutarha" on nätti kun lumi on maassa. Kaikki on niin kaunista, puut ja pellot. MUTTA, muistin kyllä entuudestaan, ettei kaikki ole niin kivaa, nimittäin liukkaat tiet. Täällä meillä kylätiet ja kävelytiet puhdistetaan lingolla tai jollakin traktorin puskurilla ja jälki on LIUKASTA. Minun pitää koiran kanssa ulkoilla muutaman kerran päivässä ja tänään kävelin oikein hitaasti ja varovasti, mutta kuitenkin mätkähdin selälleni ja löin päänikin tiehen. On minulla liukuesteet, mutta ne eivät olleet kengissä. Täytyy käydä ostamassa oikeat nastakengät.

Jälkiä lumessa

Meilläkin on nyt lunta! Mökille mentäessä ensin on näkymänä neitseellinen hanki, mutta kohta silmä koppaa jäljet. Tässä kuvassa on auton, Lilin ja oravan jäljet. Orava käy katsomassa lintujen ruokintapussia, mutta sille siitä voi olla vaikea ottaa kun pussi on rautaverkkoa. Yrittää se silti.

 

 Näistä jäljistä en yhtään tykkää, niitä kyllä piisaa. Nytkin oli pari polkua aitasta talon alle ja vielä leveämpi tie aitasta hyyskän alle. Tämä elukka on hypellyt keveästi, mutta vieressä oli syvempi ura. En osaa sanoa, hiiriä ja myyriä ne ovat kaiketi. Joskus arvelen lumikon jäljiksi jos harppaukset ovat pitemmät.

Ihmeellinen on luonnon voima. Pari koivua on ripotellut miljardit siemenet hangelle.

Mutta tuskin yhdestäkään kasvaa koivu!

 

 Rajalaankin ovat jo joulutontut kotiutuneet. Puuro maistuu heillekin.

Ojataidetta

 

Olen jo monta kertaa ihastellut jään kuvioita ojassa. Nyt sattui kamera mukaan.

Näin se luonto taiteilee.

Kaappia on raapattu

Koko syksyn olen puhdistanut tiskikaappia. Se on tuossa taustalla se, joka näyttää hyllyköltä. Joka viikko on ollut sama ohjelma, tai on siinä vähän ollut vaihtelua. Ensin muutama viikko kuumailmapuhaltimella ja puukolla rappausta. Sitten kun yksi osa oli maalattu hassulla maalilla joka kiehui ja valui sulana puukosta, kokeilin kidesoodaa ja luutua. Kas, se lähti niin. Sitten seurasi muutama viikko puukolla rappausta ja hiekkapaperilla hiomista.
Nyt alkoi loma, ja ensi vuonna jatkan hiekkapaperin kanssa. Kun olen melkein vuoden hionut sitä, seuraa huippuhetki: maalaus.
Ei tämä kaappi ihan luomua ollut, sitä oli uudistettu ja ovissa on kovalevyä. Maalaan ne, enkä mainosta tyttärelle sitä kovinkaan paljon. Hän olisi halunnut kokonaan puuta.

Olen odottanut tilhiä syömään pihlajia, ja mökillä näin pienen lauman. Ei ne tänne kylälle asti ole vielä tulleet, niillä on syötävää niin runsaasti.