Amiraali ja muuta punaista

Mökillä huomasin suuren perhosen lentelevän kukissa. Ajattelin, että tuo tietenkin taas se haapaperhonen, senhän olen jo kuvannut. Mutta kun hän niin poseerasi monessa eri paikassa, jopa olkapäälläni, otin siitä kuvat. Se olikin AMIRAALI, se jota olin kauan kaivannut kuvattavaksi.

Minulla on aina ollut periaatteena, ettei seinän värisiä kukkia kannata laittaa. Mutta eihän nämä rumia ole?

Olen tainnut jo laittaa tänne kuvan näistä punaisista auringonkukista, mutta kun ne ovat niin ylväitä!

Punainen on hyvä väri myös metsässä.

Tässä ei paljon punaista ole, mutta karhunvatukat ovat tosi hyviä kypsinä. Tällä korkeudella ne vaativat pitkän lämpimän syksyn, että ennättävät kypsyä. Sitä ei tapahdu joka vuosi.

Mikä perhonen?

Ilahduin kovasti kun näin kotini kuistilla ison mustan perhosen. Ryntäsin hakemaan kameran ja sain siitä tällaisen kuvan. Luulin, että se on amiraali! Kuitenkin ötökkäkirjassa amiraalilla on enemmän punaista, eikä tällaista sinistä reunaa. Lähinnä perhonen muistuttaa karttaperhosen kesä-asua, mutta tämä kirjan guru sanoo, että sitä esiintyy harvinaisena
itä-Suomessa. Ja minä asun lännessä.
Näin muuten vissiin samanlaisen mökilläkin, mutta mulla ei ollut kamera mukana. Sillä oli siivestä palanen pois.
Niin että jos joku tietää perhosen nimen, mulle voi käydä sanomassa!

Perhosten päivä

Eilen oli kiva päivä, kun lapsuusystäväni Terttu tuli kesävieraakseni kuin liihotteleva perhonen ikään. Päivä meni poristessa, marjoja poimiessa ja perhosia kuvatessa. Kiitos käynnistä!! 

Tämä suruvaippa tyrkytti itseään tykö, että kuvaisimme sen. Ei voi muuta kuin ihailla tämänkin perhosen suunnittelijaa, upea suklaanruskea samettimainen siiven pinta ja siniset jalokivet reunustavat sitä.

Mutta vielä ihmeempi oli kun neitoperhonenkin janttautui heinikkoon kuvattavaksi. Voi tuota siipisilmän loistoa. Ja kuinka kauniisti kaikki värit suhtautuvat toisiinsa. Tiilenpunainen ja sateenkaari, voisimmeko itse yhdistää näitä. Mutta Luoja voi!

Herukkaperhonen

Taitaa kohta tämä perhostelu loppua. Tässä  on kuitenkin aika helppo perhonen tunnistaa, herukkaperhonen. Kahtena kesänä olen nähnyt amiraalín vilaukselta ja tänä kesänä se istahti minun jalalle, mutta tietenkään kamera ei ole ojossa koko aikaa. Jospa joskus saisin amiraalin saaliiksi!

Sataa sataa ropisee...

Tämä on aivan mahdoton ilma!! Minun pitäisi päästä mehiläispesille, nyt olisi hunajan ottoaika, mutta koko ajan päivästä päivään sataa. Mettiset istuvat syömässä hunajaa, koko ajan pesän paino laskee. Normaalisti odottaisin horsman kukinnan loppumista, mutta nyt se ei pidä paikkaansa. Meidän joki on kuulemma ääriään myöten täynnä ja kohta pellot ovat tulvan vallassa. Tyttäreni kertoi, että hevosten laidun oli järvenä ja hepat oli pitänyt viedä sisälle.

Kesää muistellen kaivelin hopeatäplien kuvia esille ja jonkunlaisen tunnistuksen tein kirjan avulla. Sitä en osaa sanoa, onko kyseessä uros vai naaras, enkä ole varma nimestäkään, mutta kuvan mukaan tämä perhonen näytti lähinnä Niittyhopeatäplältä.

Tämä taas on vähän erilaisempi ja ehkä Angervohopeatäplä.

Väärä nimi

Olen jo kerran laittanut tämä kuvan, mutta antakee anteeksi hyvät ihmiset, Suomen päiväperhoset kirjan mukaan tämän nimi onkin JUOLUKKASINISIIPI. En koskaan näistä sinisiivistä voi olla varma, mutta tämän kirjan mukaan se on ainoa tumman sininen.

Saman kirjan mukaan tämä olisi sitten juolukkasinisiipinaaras. Toivottavasti en peru tätäkin tietoa sitten kun saan käsiini uuden opuksen.
Aikan jännää tutkia näitä tuikitavallisia perhosia. Sinisiivet ovat kuvissa mieltei täsmälleen samannäköisiä, alapuolen kuvioissa voi olla jotain eroa, jota minun silmäni ei erota.

Siivekkäitä

Mehiläiset tosiaan tykkäävät ahdekaunokista. Kumma kyllä mettinen ei malttanut pysyä paikoillaan kuvauksen aikana.

Nyt vasta alkaa minulle vähän valjeta perhosten taika. Mutta vain vähän. Kirjastossa oli kirja Suomen päiväperhosista ja nyt vasta älysin, että urokset ja naaraat voivat olla erinäköisiä. Tässä piilokuvassa on kultasiipiuros.

Ja kultasiipinaaras onkin tällainen täplikäs. Olen kyllä kuvannut näitäkin, mutta luullut hopeatäpläksi. Sinisiivet ovatkin sitten vielä vaikeampi pala!

Rakkautta

Kesän heleys kiitää
kuin haihtuva pilvi
kuin haipuva pisara.
Huudan tuuleen:
pysähdy!
Seisahdu aika!
Mutta ainoa on tämä hetki,
rakkauden.

Tipuja tiellä

Autolla ajaessa pienillä teillä saa aina olla vähän varovainen. Usein näkee pieniä tipuja tiellä, mutta ei monestikaan näin monta.

No menihän ne lopulta pois. Emokaan ei ole kovin suuri, kyseessä lienee pyypesue.

Ajattelin, että en enää laita perhosia tänne blogille, ettette aivan kyllästy, mutta tämä sinisiipi on niin hienon värinen ja nimenkin selvitin sivukuvan avulla; kuvassa on loistosinisiipi.

Ja sinisiiven myötä laitan terveiset ja kiitokset hauskasta vierailusta blogiystävälle Uunalle. Tervetuloa uudelleen!

Ötökkä

Tämä on sama ötökkä, jonka poistin Lilin vesikupista. Nyt se oli ensin kahvipannun päällä ja kohta se kökötti pöydällä. piti siitä ottaa kuva. Nimi lienee kultaötökkä? Oikeesti en löytänyt kuuluisasta, uudesta ötökkäkirjastani tämän kuvaa. Ainoa, mikä vähän näytti tältä oli vihreä. Ei minusta taida olla luonnon tuntijaksi. Ainut, mitä tiedän, on kasvit. Niitä piti kerätä minun kouluaikana 90 ja osata latinalaisine nimineen. Vieläkin muistan muutaman.
Mutta jos joku tunnistaa, olen kiitollinen tiedosta. Sama pätee perhosiin!

Vielä muutama perhonen

Vähän epätoivoista on etsiä perhosten nimiä. Esimerkiksi tämä on jokin hopeatäplä, mutta ne erottaa lähinnä siiven ulkokuviosta. Sitähän tässä kuvassa ei näy.  On angervohopeatäplä, orvokkihopeatäplä, helmihopeatäplä.

 Tälle perhoselle ei nimeä löytynyt, eikä juuri tällaisia täpliä ollut millään. Jokin heinäperhonen se on.

Entäs tämä sitten? Sanotaan, että se on mittari.

Sinisiipiä vasta onkin monenlaisia. Urokset ja naaraat ovat eri näköisiä ja eri ikäisetkin näyttävät toisilta.

Tämä myös on sinisiipi, sovitaan niin!

Lisää perhosia

Kesällä alkaa hauska aika, kun silmät haravoivat pihaa ja niittyjä ja niillä lepattavia perhosia. Yritän kuitenkin olla laittamatta tänne niitä, jotka viime kesänä kuvasin. Mittarit ovat nyt in! Ja tämä on ehkä  malvamittari.

                                         Voipi olla pihamittari. Kuvassa eivät ole justiinsa samanlaisia.

                                         Leppävalkomittari?

          Tuntematon pieni oranssi perhonen, juoksutti kauan ja vain   samean kuvan sain.
                                         Yritän uudelleen, mittari kai tämäkin.