Rajalan syksy

Minulla on "suhde" puutarhurin kanssa. Kun vien hänelle hunajaa, hän maksaa tavaralla. Tässä onkin sitten ensi kevääksi taas multaa ja lannoitteita. Näyttääpä kuormassa olevan puukin.

 

 

Puu on luumupuu ja tietenkin tarkoitettu 3(4)-vyöhykkeelle. Eihän tänne 5:lle ole mitään muuta kuin kitkerimmät omenapuut. Kuitenkin aina yritän, ehkäpä tämä yksilö on kestävä! Paikkaa valitsin tarkasti, seisoin aina jollakin kohdalla pihamaata ja tunnustelin tuulta. Tässä metsän reunassa tuntui lämpimimmältä.

Laskin , että olen tänä kesänä istuttanut 7 puuta ja 5 pensasta. Ensinnäkin talvella kuolleiden tilalle luumu- ja kirsikkapuita ja sitten vaikka nämä kuuset, joiden tarkoitus jossakin tulevaisuudessa on suojata ja muuttaa mikroilmastoa lämpimäksi. Saa nyt sitten nähdä tuleeko se aika minulle vai jollekin muulle. Nämä kuuset on maasta revittyjä/kaivettuja ja niitä täytyy kovasti paapoa nyt syksyllä ja vielä keväällä, että pysyisivät hengissä.

 

Sitten kun työt Rajalassa loppuvat, aloitan puun hakkuun. Saankohan halki tämänkin pölkyn?

 

Kyllä, minulla on ovela keino aloittaa reunasta.

 

Ja  nyrhiä koko pölkky pieneksi. Ja vielä kerran keskeltä halki! Nämä ovat Majalan puita, sinne pitää olla näin pieniä, kun pitemmät eivät kamiinaan mahdu.

Syksy tuli Rajalaan

Nyt alkoi jo tuntua tuvassa niin kylmältä, että pitänee laittaa tuplat. Tämä on taas NIITÄ töitä, ensin täytyy sulattaa hunajaa, että voin tuoda kukat linkoomoon talvehtimaan.

Kukat ovat kasvaneet ikkunan kokoisiksi.

Niinpä ne pitää ensin leikellä pienemmiksi.

Laitoin osan kukista maljakkoon ja loput vein metsän reunaan, missä minulla on nykyään jätekasa. Ei sitä kompostiksi oikein voi sanoa.

Lyhentyneet kukat vein sitten linkoomoon, missä on ikkuna ja pieni lämpö koko talven päällä.

Huomenna menen pesemään ikkunoita ja laitan tuplat paikoilleen. Sitten voikin talvi tulla.

Keksintöjä

Laitoin otsikoksi keksintöjä, toinen, parempi sana voisi olla tolskausta. Minun täytyy aina keksiä ja kokeilla jotain uutta, se voi onnistua tai sitten se menee pieleen.

Kaikki lähti tästä. Kuva ei nyt tee oikeutta paikalle, mutta viime kesänä ihmettelin, että miksi mongolian vaahteran alla ei kasva rikkaruohot??

Puun alusta näyttää olevan mustalla mullalla. .

Sitten keksin syyn. Olen laiskuuksissani haravavoinut puusta tippuvat lehdet monen vuoden ajan puun alle. Siitä sitten innostuin!

Kaikkien puiden alle on tuupattu lehtiä.

Jo viime syksynä kuskasin puista tippuneita lehtiä istuttamieni pienten pensaiden alle. Päämääränä on, etteivät nokkoset kasva pensaiden välissä. Minusta ei oikeesti ole penkkien kitkijäksi. Hyvä kun saan porkkanapenkistä vähän rikkaruohoja nykittyä pois.

Sen jälkeen idea paisui: miksipä veisin juurikasvien naatit metsän reunaan?

Komposti ei ole minulla toiminut. Tai siis, komposti oli sellainen verkkohäkki, täytin sen naateilla ja kukkamullalla. Kesällä siitä ei löytänyt heinän ja nokkosten seasta. Ei sitä voinut käyttää.

Laitan jätteet suoraan marjapensaiden alle! Kukkalaatikot kumosin ostomultineen omenapuiden alle. Sitten vain jännittämään, että osuuko myyrät sun muut elukat asumaan hienojen ruokatarjottimien juureen marjapensaiden alle. Sen taas kevät näyttää.

Sadonkorjuu

Kun kasvimaa on kerran laitettu ja kylvetty, on jossakin vaiheessa syksyä sitten se sadonkorjuu. Tästä se lähtee!

Koska koko kesän satoi miltei joka päivä, kaikki kasvoi hyvin. Myös rikkaruohot, mutta ne eivät näytä haittaavan kasveja. Korjuussa oli porkkanat, sellerit, purjot, fenkoli, palsternakka, kyssäkaali ja lanttu.

Koska minulla on karvaita kokemuksia kellarisäilytyksestä, käsittelen kaikki pakastimeen. Sieltä paremmin tulevat käyttöön kuin kellarista. Olen ennen säilönyt porkkanoita hiekkaan, turpeeseen ja sanomalehtisutturoihin ja joka kerran kantanut porkkanat keväällä homeisina ja karvaisina kompostiin.

Niinpä raastan kaikki ja teen niistä keittojuurespusseja.

Tänä vuonna tein suurinpiirtein puolesta sadosta juurespaloja,

jotka ryöppäsin kattilassa. Toivon, että syön ne talven mittaan.

 

Porkkanoita jäi vielä tuoremehuksi. Se on tosi ihanaa! Suosittelen kaikille tällaista suurta mehulinkoa, sillä saa isonkin kasan omenoita säilöttyä tuoremehuksi.

 

Mehusta jää vielä jämät ja niistä voi tehdä porkkanalaatikkoa tai käyttää sämpylöiden leivontaan.

Työ on nyt tehty.

Muistan siltä ajalta, kun olin vielä töissä, ja olin kallisarvoisena viikonlopun vapaapäivänä ahertanut aamusta lähtien porkkanoiden kimpussa pesten, kuorien ja raastaen niitä. Sitten kun kaikki oli pakasteessa, lähdin ulos lenkille ja huokasin: HAASKIOON MENI TÄMÄKIN PÄIVÄ! Se kertokoon mitä tykkään keittiötöistä!

Muistopuita

Luen parhaillaan Mma Ramotswe-kirjoja ja haluaisinpa sanoa, että nämä muistopuut ovat edesmenneiden muistoksi.

Aloitan tästä tammen taimesta. Olen kylvänyt taimen äidin pihalla olleen tammen terhosta. Viime kesänä istutin sen tähän paikkaan, tähän asti se on ollut valeistutuksessa. Siellä se ei kasvanut, mutta pysyi hengissä ja nyt se näyttää rehottavan. Jospa saan siitä vielä tammen Rajalaan!

Sembramännyn taas oli kylvänyt äitini sisar, minun Aino-tätini. Kerran siellä käydessäni, hän kysyi, kelpaisiko minulle männyn taimi. Otin sen tietenkin mukaani.

Minun mehiläisystäväni ja emoni, Ulla, tyrkytti minulle väkisin tämän pilvikirsikan. Löysin sille tarpeeksi syrjäisen paikan ja kyllä se on keväällä hieno kukkaloistossaan. Näyttää vain tekevän paljon juurivesoja.

Ullan mies, Tauno oli innokas kylvämään vaahteran siemeniä ja vaaksan mittaisen taimen otinkin kerran mukaani. Tämäkin laitettiin metsän reunaan valeistutukseen. Siinä vaiheessa ei pihamaa ollut vielä oikein selkiintynyt. Siinä oli vaahteralla lämmin paikka kuusen sylissä ja tänä kesänä huomasin, että onpas vaahtera kasvanut! Koska olen sellainen tohottaja, joka toteuttaa tuumansa heti, eikä viikon päästä, kaivelin taimen ylös ja lapioin sille kuopan. Siinä vaiheessa alkoi tulla vastuksia eteen, kaadoin kuoppaan pari kannullista vettä ja kas kummaa, se jäi siihen. Sorkin pohjaa lapiolla ja kävin kahvilla, eikä vesi vähentynyt. Lopulta kaadoin veden sekaan multaa ja istutin taimen siihen. Vaahteralla on pitkä sivujuuri. Yritin lapioida sitä esiin, mutta kolhiintuneena, nahattomana ja typistettynä sain sen asetettua pikkuiseen ojaan. Kun kaikki oli valmista, muistin, että puutarhuriystäväni oli kehottanut siirtämään taimen sitten, kun lehdet ovat pudonneet. Nyt vasta tajusin miksi: sen voimat menevät nyt juurtumiseen, ehkä se ei jaksa tehdä ensi kevään lehtisilmuja!!

Äkkäsin myös, miksi vesi ei imeytynyt. Se paikka on pihan korkein. Minulla on papereita, joissa sanotaan, että paikalla on ollut torppa 1700-luvulla. Kenties siellä on asuttu ennemminkin. Talo on tietysti ollut korkeimmalla paikalla, siinä, missä on nyt sauna. Pihamaa on poljettu vedenkestäväksi vuosisatojen kuluessa. Maa ei ole savea vaan hiekkaa!

Vaahtera-raukka menetti myös lämpimän paikkansa,  istutin sen pellon reunaan, mistä pohjatuulet puhaltavat.  Lämpimimmät talontauspaikat on varattu hedelmäpuille. Jännittää ensi kevät!!

Sitä sun tätä

Tämä kesä on taas ollut yksi niitä. Kaikki, mikä on voinut mennä pieleen mehiläishoidossa on mennyt pieleen. Aivan pohjalukema! Hunajaa tuli vajaa kolme ämpärillistä, enkä voi kehua laadulla.

Koska linkoamista oli niin vähän, olen saanut kaikki työt tehtyä. Tässä on kehät keitettynä.  Niin ne ovat valmiina ensi keväänä uuteen vahoitukseen. Ei ole tarvinnut enää moneen vuoteen ostaa uusia kehälistoja kun puhdistan entiset keittämällä lipeävedessä.

Vahat sulatettua. Tämä on minulla se "pata" jossa sulatan vahat ja keitän kehät puhtaaksi. Niin ja linkoomonkin olen pessyt.

Omenoita tulee tänä syksynä riittävästi. Viime vuonna en saanut ensimmäistäkään, kun kaikissa oli toukkia. Kaivoin kaikki omenat maahan. Nyt ne ovat puhtaita. Tämä on Antonovka, teen siitä hilloa (sain vinkin täältä blogilta, kiitos).

Pikku omput teen tuoremehuksi ja isommat kuivatan. Mutta millä ne siivutetaan?

Ei hätää, kirppareilta voi vielä löytyä näitä mahtavia siivutusvehkeitä. Tässä taas tuli Tuulennon niksi! Voisin vielä näyttää vasemman käden peukalonkin, se oli vähän vaaravyöhykkeessä!

Talvella on mukava katsella tv:tä tai lukea kirjaa ja nakerrella tuiki terveellisiä makupaloja!

Kukkia ja perhosia

Tänä vuonna on isoja perhosia näkynyt tosi paljon. Näitä suruvaippojakin voi olla samassa paikassa useampia.

Amiraaleja ja neitoperhosia on myös, samoin herukkaperhosia. Nokkosperhosista on vähän ollut puutetta, nokkosia kyllä olisi ollut toukille vaikka kuinka paljon.

Kaikki muut kesäkukat alkavat olla vähän riutuneen näköisiä, mutta kesä kesän jälkeen nämä lobeliat yllättävät.

Minulla on tapana laittaa sisäkukat kesälomalle pohjoisen puolen kuistille. Siellä niitä ei kastella montakaan kertaa kesässä, mutta nyt toin ne hallan pelosta sisään ja näin pörhäkkäänä Amazonin lilja töröttää.Kkohta se puskee kukkavanat. Toinen kukka joka ulkoilee kesällä on tuonenkielo, varmaan Suomen suurin(?!). Aina kun tuuli pöllyttää kukkien lehtiä aivan tunnen kuinka ne nauttivat siitä!

Mansikkamaa

Mansikkamaan ensimmäinen osa oli tullut tiensä päähän. Sitä en tietenkään muistanut kuvata. Suunnittelin tarkkaan, mitä pitää tehdä. Ensin revin mansikat pois, sen jälkeen muovit.

Sitten laitoin kalkkia, hevonkakkaa ja vähäsen syyslannoitetta. Sen jälkeen lapiolla ja taikolla kääntämistä.

Nyt tämä jo näyttää hienolta kun olen harannut sekä penkit että käytävät.

Päämääränä oli mahdollisimman saumaton  mansikkamaa. No, ei tietenkään ollut myynnissä niin isoja kankaita, vaan 4x5 metrisiä, joita sitten piti ottaa neljä. Edellisessä maassa oli paljon saumoja: ensin tein mansikkamuovista penkit ja ajattelin ajella ruohonleikkurilla välit. Kun välit sitten kasvoivat polven korkuista nokkosta, enkä uskaltanut mennä maalle, ostin muovia lisää ja tein käytävät. Sitten reunat kasvoivat ilkeästi nokkosta ja polttivat kinttuja ja niinpä ostin lisää muovia ja tein reunat. Saumoja tuli paljon ja arvatkaa mitä, nekin kasvavat vesiheinää ja nokkosta. Niin että siis mahdollisimman saumaton!!

Entisistä mansikkapehkoista otin rönsyt juurtumaan.

Tässä sitten koko hienous. Vielä ensi kesänä en taida saada mansikkaa.

kukkapenkki

Rajalassa on kukkapenkki. Siinä kasvaa pienet samettikukat.

Perhospaikka

Toissa äitienpäivänä sain lahjaksi tuon kiven. Sommittelin siihen sitten jonkinlaisen kasvuston. Koska paikka on kuiva sain puutarhurilta jotain lajia maksaruohoa. Hän kehui, että se on perhosien ja mehiläisten mieleen.

Tuo sininen heinä ei näytä hyvältä, ehkä siinä pitäisi olla jotain hopeista.

Perhoset näyttävät tosiaan tykkäävän kukasta.