Aamukampa: huhtikuun vertailukuva

 Tämä kuva on otettu suurinpiirtein näinä aikoina viime huhtikuussa. Kevät näyttää olevan suurinpiirtein samassa kohdassa, katon lumia katsellen. Lautakasa odottaa kesän hommia ja Lili kaivaa pylly pystyssä lumikasaa.

Nyt on sitten tämän näköistä. Lautakasa on muuttunut takana näkyväksi punaiseksi maalatuksi liiteriksi. Tämän kesän projektina miehellä on loppurakennuksen korjaus, tai mitä siitä sitten tuleekaan. Minä haluaisin, että etualalla oleva vanha riihi voitaisiin pelastaa, mutta jo tästä kuvasta näkee, että lahonneita hirsiä on paljon. Kun olen katsellut lähiseudun vanhoja aittoja, luulisin melkein, että riihi voi olla 1700-luvulta peräisin. Ainakin yksi aitta on sen ikäinen, eikä noinkaan huonossa kunnossa. Se tosin on kivijalalla.

Aamukampa: maaliskuun kylvöjä

Nämä aamukamman kuvat ovat viime maaliskuulta, miltei päivälleen.  Yläkuvassa jonkin kasvatus ei ole onnistunut, olisiko ollut ahkeraliisa, se on ranttu kasvatettava. Onnistuin kuitenkin kun kylvin kolme pussillista siemeniä ja sain muistaakseni 6 tai 9 tainta. Alemmassa kuvassa on lobelia, sitä minä osaan kasvattaa. Tänä vuonna taimet ovat pienempiä.  Lobelia tuo kukkaistutuksiin sinistä väriä.

 

 

 Tässä onkin sitten tämän vuotista kylvöä. Tykkään sellaisista kukkaruukuista joissa on monia eri värejä, niinkuin luonnossakin on. Samettikukista keltaista. lobelioista sinistä, ahkeroista liisoita punaista (tai on minulla myös punaista petuniaa), mutta valkoisesta on joskus ollut puutetta. Mutta ei tänä vuonna. Tässä ja yhdessä  toisessakin astiassa on valkoista tupakkaa. Varmaan miljoona tainta. Jos ette halua sitä itsellenne, niin taidan perustaa tupakkatehtaan!

Tämä ei tietenkään ole tupakkaa, kaikki näkee, että samettikukkaa se on.
On tässä vielä hommia ruukuttamisessa (hohhoijaa), mutta kivaa on!

Aamukampa: lunta kiikussa

 Vaikka sanotaan, etteivät vuodet ole veljeksiä, nyt ne näyttävät olevan. Ei juuri eroa ole tänään oletun yläkuvan ja viime vuonna otetun alakuvan välillä.

Ehkä kuitenkin viime vuonna oli vähän komeammat kinokset.

Aamukampa:lumen määrä

 Tässä uudessa aamukammassa pitää kuvata viime vuoden ja tämän vuoden samaa kohdetta. Yläkuvassa on viime tammikuussa kuvatut mehiläismökit. Niiden päällä on aikamoinen lumikerros, varmaan siksi kuvasinkin ne.

Tänä vuonna lunta on vähemmän. Pesät on myös siirretty eri paikkaan, kun ensi kesänä on suunnitelmia korjailla riihtä ja varastoa. Tai mitä nyt mies tekeekin. Mehiläiset olisivat olleet tiellä. Pesiä ei voi siirtää keväällä, joten ne siirrettiin syksyllä. Jännittää nähdä, mitä siellä on elossa sitten kevään tullen.

Vuosikampa: Pyryttää

Pimeää on ja pyryttää. Täällä ei tosin ole ollut lunta lokakuun jälkeen, mutta nyt hienoinen lumikerros peittää maan. Kyllähän lumi valostuttaa, pilvisenä päivänä tuntuu, ettei valoisaa tule ollenkaan, ja niin hassulta tuntuu pimeä, ettei oikein mitään osaa tehdäkään. Kuin maata ja lukea!

Vuosikampa: Lumi suli

Viime postauksessa riemuitsin komeasta lumimäärästä, mutta nyt siitä ei ole kuin rippeet jäljellä. Harvinaisen varhaista olisi ollutkin, jos pysyvä lumi olisi tullut lokakuussa. Mutta on sellaistakin tapahtunut,

Odotinkin lumen sulamista, että voisin käydä mehiläispesillä viimeisen kerran tänä vuonna. Jostakin syystä olen tuntenut, että ne pitää suojata tavallista huolellisemmin. En ole käärinyt niitä moneen vuoteen tervapaperiin, mutta nyt tein niin. Talvi saa tulla! Riittäköön ruoka!

Tiet olivat vähän jäisiä ja sain ajella kieli keskellä suuta, etten suistu ojaan.

Sentään ennätin kuvata tämän graafisen maiseman.

Olen ollut vähän poissa täältä, niinkuin näyttää olleen muutkin. Minä sain tehtyä suuren monivuotisen urakan loppuun ja olo on hervottoman onnellinen. Mutta perästä kuuluu!!

Aamukampa: HUURRETTA

Aamun aurinko valaisee huurteisen pihan ja puut. Pakkasta on -6 astetta.

Marjatkin ovat huurteessa.

Samoin hämähäkin kutomat seitit ruusupensaassa. Onkohan seuraavalla kerralla jo lumi tullut?

Vuosikampa: Lehti puusta variseepi...

Syksy on tosiaan saapunut. Lehdet ovat varisseet marjaomenapuusta. Harmaa taivas tihuuttaa vettä. Mutta minulla on onnellinen olo, kun sain juurikasvit raastettuna pakastimeen. Kun nyt vain muistaisin syödä niitä!!

Tämän  vaahteran tosiaan istutin ihan ruskaa varten, ja hyvän värinen se on ollutkin, kuin tulenliekki.

Vaateran lehdet loistavat kullanhohtoisina taivasta vasten.

Eiväthän nämä ole roskia?

Pienelle lammelle mökin läheisyyteen on myös tullut syksy.

Vain kaislikko saa pitää jonkin aikaa värinsä.

Tämä kivi on tärkeä paikka metsässäni!

Aamukampa: lehtiä maassa ja puussa

Tänään on syyspäivän tasaus ja valo ja pimeä ovat tasapainossa, eli yhtä pitkiä. Marjaomenapuuni on alkanut varistaa lehtiään maahan, mutta mitään hienoa ruskaa ei näytä tulevan.

Vaahtera sen sijaan punoittaa kauniisti. Istutinkin sen tien varteen juuri sitä varten, että se koristaa pihaa ruskallaan. Sen se näyttää tekevän.

Minun ainoa perennapenkkini on vielä vihreä. Kuunliljat ovat siitä hienoja, ettei niiden alusia tarvitse ruohota, vaan ne pitää rikkakasvit pieninä ja voimattomina ihan omin voimin. Sitäpaitsi ne on istutettu talon pohjoispuolelle ja ne tykkää olla siellä.

Laitanpa vielä kuvan eiliseltä päivältä, kun ajelin pikkuteitä mehiläishommissa. Oli niin ihanaa ajella sateenkaaren suuntaan. Ja kun kuvaa katsoo tarkasti, näkyy sateenkaaren päällä toinenkin sateenkaari.
Minulle nuo sateenkaaret ovat merkinneet joskus jotain, esimerkiksi aamuna, jolloin saavuin viimeistä kertaa työpaikalleni, koulun päällä oli sateenkaari. Otin siitä vielä kuvankin.
Sitten on toinenkin paljon mystisempi sateenkaaritapahtuma. Se on totta, sillä meitä oli kaksi ihmistä sitä katselemassa. Ajelimme yhden Mirjan kanssa hoitajalle, kun näimme sateenkaaren, joka loppui kummallekin puolen tietä. Ajoimme se ali, ja kun katsoin taustapeilistä, se jäi taaksemme!! Olemme moneen kertaan puhuneet siitä, että tapahtuiko se tosiaan. Olenkin joskus leikilläni sanonut Mirjaa sateenkaariystäväkseni!!

Aamukampa: Jo kellertää

Syksy on selvästi tulossa. Lämpötiloja pitää aina ajatella, että pitääkö kasvihuoneeseen käydä laittamassa kynttilöitä. Seurattava puukin on alkanut kellastuttaa lehtiään.

Marjaomenapuun marjatkin jo punertavat. Niitä ei voi käyttää mitenkään, ne ovat vain karvaita, eivätkä yhtään mehukkaita. Ei ne näytä kelpaavan linnuillekaan.

Keväällä kylvin tuoksuhernettä ja nyt se on alkanut kukkimaan. Sehän on kiva, kun muut kukat alkavat jo ränsistyä.

Vuosikampa: kesän loppua

Aamu on aurinkoinen, mutta vahva kaste pysyy maassa pitkään.

Marjaomenapuuni on tehnyt yllättävän vähän marjoja. Enemmän näyttää olevan viimevuotisia.

Pihamaalla on vieläkin taistelun jälkiä hunajan otosta. Kaikenlaista pestävää on pesistä kertynyt. Olen nykyään pessyt ne painepesurilla, kun ennen jynssäsin pohjat tolulla ja juuriharjalla. Pressua tarvitaan vielä, kun pesen ruokintaämpärit ja ruokinta-astiat. Niitä pitää jonnekin pystyä levittelemään ja kun ei muuta paikkaa ole, niin ne laitetaan pihamaalle pestäväksi ja  kuivumaan.

Sadonkorjuuta

Sato on korjattu! Aina tuntuu tosi hyvältä kun huinajat on katon alla. Laatikoita näyttää olevan paljon, mutta tänä kesänä meni horsman kukinta pieleen, kun tuli se sadekausi. Niin että ehkä joka kolmannessa laatikossa on hunajaa, mutta kaikki täytyy käydä läpi.

Muistattehan, että juuri kerätty hunaja on terveysruokaa ja suojaa koko vuoden ajan flunssalta. Jos tunnette jonkun mehiläishoitajan, käykää heti paikalla ostamassa yksi purkki ja syökää se suuhunne marjojen ja jugurtin kanssa tai paljaaltaan.

Minulle hunajankeruupäivä on aika raskas ja työläs. Ensinnäkin täytyy olla paksuissa vaatteissa ja vaikka hiki virtaisi pitkin naamaa, sitä ei voi pyyhkiä. Toisekseen työ on raskasta ja selkä väsyy. Ja koko ajan täytyy ajatella, että muistaa kaiken tehdä oikein, kun nämä hommat tähtäävät talveutukseen, siis puhdas kalusto ja ruokinta.
Niinpä en pariin päivään katsokaan linkoomoon päin. Sitten sinne on kyllä katsottava ja otettava valitettavasti pölyimuri mukaan. Muuten niitä mettisiä ei saa sieltä pois. Niitä kun tulee laatikoiden mukana. Eikä niiden kanssa oikein linkous suju.
Tässä ne ovat möykkyilleet oven päälle ja ovea avatessa pölähti melkoinen parvi ilmaan. Eivät ne pistä, kun niillä ei ole enää kotia, jota puolustaisi.

Laitanpa tähän jatkoksi vuosikamman kuvat.

Marjaomenapuuni näkyy taustalla, mutta nyt pihaa hallitsee monenlaiset romukasat. Ei ne romuja tietenkään ole, vaan mehiläispesästä poisotettuja pohjia ja sulkuristikoita, pesua odottamassa.

Pesua odottavat myös taísteluvarustukset; suojapuvut.

Vuosikampa: viimeiset ruusut

Kesän vihreys on läpitunkevaa.

Tarkemmin katsoen jotain punaista pilkahtaa oksien välistä.

Viimeinen ruusu hehkuu vihreyttä vasten.

Vuosikampa: ruusuillaan

Kuva on vihreyttä täynnä, vain ruusupensaan punertavat pilkut elävöittävät kuvaa. Mutta meneekö tämä  aamukampaan. kun se Vuodatus...?
No, tässä on se kuva kumminkin.