keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sitä luontoa vieläkin


Vieläkin se jänönen asustelee lähistöllä. Nyt se on innostunut mansikoista. Ostin huminalankaa enemmänkin ja laitoin mansikkamaan päälle. Ainakaan rastaat eivät pelkää sitä. En millään haluaisi laittaa verkkoja. Minulla ei ole ennen ollut yhtään räkättirastasta vaivoinani, mutta nyt nekin ovat löytäneet Rajalan mökin.


Kausikukat: mesiangervoa, kissankelloja ja huopaohdakkeita.




5 kommenttia:

  1. Eipä ole jänis meillä mansikoita syönyt. Räkäteiltä suojaan laittoi mies valkoista lautaa reunat mansikkamaalle ja siihen pingotti katoksi kireän verkon, siihen ei jää lintu kiinni. Väleissä aina rima, josta saa nostettua verkkoa poimittaessa mansikoita. Konstia käytetty jo monta vuotta. Mansikkasato jää kokonaan itselle. Auttaisi toki jäniksillekin.

    VastaaPoista
  2. Voi harmi Sun mansikoota ☺
    Mutta kukkakimppu on kaunis ♥

    VastaaPoista
  3. Minun mansikoista tekee selvää Oskuorava. Hän rakastaa raakoja marjoja ja niiden pureskelua (ei kuitenkaan syö) ja hän kaivoi kaikki porkkanan taimet takamus pystyssä ulos maasta.

    VastaaPoista
  4. Pupuilla ja linnulla on niilläkin kaikillä nälkä. Ja ne tykkäävät herkuista :)

    VastaaPoista