Eläinten joulu

Lili sai joululahjaksi lelun. Siltä piti ensi töikseen purra yksi jalka poikki.

Meidän jouluun kuuluu myös kaksi kissavierasta. Tässä Nekku-kissa on kiivennyt kirjahyllyn päälle. Liliä se vähän näyttää harmittavan.

Kyllä eläimet tietävät, mitä varten ikkunalaudat on tehty. Marre näyttää.

Keittiön ikkunalauta on ollut iän kaiken kissain ja koirain vahtipaikka. Ennen kuin meillä oli koiraa, talossamme asui kissoja. Laitoin ikkunalle santtuja ja kissat makoilivat niiden päällä. Otin santut pois ja laitoin tilalle kaktuksia. Kissat makasivat niiden päällä. Niinpä luovutin ja annoin laudan eläimille. Kun Merri-koira kuoli eikä Liliä vielä ollut, en osannut laittaa vieläkään ikkunalle yhtäkään kukkaa.

Marre osaa löytää talon lämpimimmät paikat. Jos sitä ei näy, niin saunasta se aina löytyy.

Vieraita

Kesällä minusta ja Lilistä on hauskaa, kun meille tulee tyttäreni kahden kissansa kanssa. Lilistä varsinkin tämä Marre-kissa on kiva. Marre ymmärtää tämän leikin; Lili katsoo, että hyppääkö Marre. On se joskus hypännytkin! Toivoa on!

Nekku-kisuli on taiteilija. Tässä hän katsoo, että onko kuva jo tarpeeksi hyvä, vai pitääkö vielä vähän korjailla.

Voitto

Viimeinkin sain rauhan kasvimaalle.  Nuo kierukat näyttävät olevan pelottavat kapistukset puhumattakaan lentävästä haukasta. Jopa talitintitkin hävisivät pihasta.

Ostin kerran lapsellisuuksissani tällaisen hyrrän ja sekin joutui käyttöön.

Jokakesäiset vieraat ovat taas täällä ja Lilillä on hauskaa. Marre-kissa suostuu tähän mahtavaan hauskanpitoon, eli hän istuu ja Lili katsoo ja odottaa, että hyppääkö se?!

Lokoisaa oleilua

 

Lili tietää mitä varten tyynyt ovat.

Pupu

 

 

Kiilusilmäinen peto on saanut pupun kiinni.

 

 

Pupu on kuollut!

 

Villasekoitteen joulu

 

Meidän Lili ei olekaan aivan puhdasrotuinen villakoira. Joku äidinpuolen esiäideistä oli suomen pystykorva.

 

Lili sai joululahjan.

 

Hän saa itse avata sen. Siellä oli pupu.

 

Lopulta väsymys voittaa pienen vaeltajan.

Jouluvieraat ovat saapuneet

 

Meille saapuu jouluvieraaksi aina kaksi kissaneitoa. Lilille alkaa kova vahtiminen niistä. Lili tykkää enemmän tästä Marresta, koska Marre osaa leikkiä sitä hyvää leikkiä. Se on sellainen, että ensin Marre istuu jossakin ja Lili katsoo, sitten Marre hyppää alas ja juoksee, ja Lili juoksee perässä.

 

 

Sitten vaihdetaan istumapaikkaa ja juttu jatkuu samoin.

Lili, 6 vuotta

 

Lili täytti 6 vuotta ja sai lahjapaketin, jonka sai itse avata.

                                                           
 Sieltä paljastui vinkuva lelu. Joka vuosi myös kasvattaja-äiti   sekä emo ja sisar laittavat onnitteluviestin.
Lilistä on huono ottaa valokuvia kun se on musta. Mitään ei näy muuta kuin mustaa.

Lilin uusi vaate.

Näin hyvin se vauvabody sopii koiralle. Se on takaa kuminauhoilla kiinni. Haava oli tosi pieni, enkä heti edes nähnyt sitä. Kuitenkin sen piti antaa nyt saada ilmaa, eikä koira saa nuolla sitä. Nykyään eläimet saavat myös kipulääkettä ja olenkin vielä antanut sitä, ettei koira tule levottomaksi. Kyllä se tästä!

Lili

 

On se rankkaa kun vien terveen koiran eläinlääkäriin ja tuon sen nukutettuna ja kipeänä takaisin! Annoin illalla kipulääkkeen ja sitten huolestuin, että annoinko liian aikaisin, kun lääkäri oli antanut päivällä kipupiikin. Jos se kuolee nyt!? Mutta yö meni aika hyvin.

 

Aamulla Lilillä oli jo nälkä eikä sitä voi estää hyppimästä. Nojatuoliin se tänäänkin loikkasi käsinojan ylitse, niin kuin aina ennenkin.

Kävimme tyttären kanssa kaupassa sillä aikaa kun leikkaus tehtiin ja ostettiin muutama vauvan body. Siksi muutama, kun emme tienneet Lilin kokoa. Tuon sairaalan paidan saamme ottaa huomenna pois. Kauluria ei laitettu, kaipa se lääkäri huomasi, ettei Lili sitä huoli. Se ei todellakaan ole rauhallinen ja tyyni koira, vaan päinvastoin, herkkä ja arka. Ja vilkas. Jo nukutuspiikkiä pistettäessä se kiljui ja potki niin, että mahaan ei sitten laitettu tikkejä (kun ne pitäisi poistaa) vaan lääkäri kursi Lilin kokoon liimaamalla.

Kyllä se nyt jo emäntääkin helpottaa, kun koira alkaa olla koiran oloinen. Varovainen pitää yrittää olla, ettei massu repeä.

Karhunpoika sairastaa...

Olen kuullut, että jokin lapsi lauloi laulun, karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, sanoin: karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme.

Eilen oltiin mökillä ja Lilille sattui siellä jotain, en tiedä mitä. Ehkä mehiläinen tai kyy pisti. Ollaan kohta lähdössä eläinlääkäriin, sinne on miltei yhtä vaikea saada yhteyttä kuin terveyskeskukseen. Yritin jo illalla soittaa, mutta lääkäri oli lähdössä lehmän poijitukseen.
Jospa asia selviää ja Lili saa avun. Sen lempipaikka on nyt tietokonepöydän alla omalla pienellä petillään.

Maskotti 2

 

Mainitsin edellisessä postauksessa kipsisen koirapatsaan. Näitä koiria ennenvanhaan merimiehet toivat tuliaisina kotiväelleen ja Raahessa tehdään vieläkin ns. Raahe-koiria. Koirat pannaan ikkunalaudalle ja kun isäntä on ulkona, tai ennen vanhaan merillä, koira katsoi ulos. Isännän ollessa kotona koirakin katsoi sisään. Tämä ei ole Raahe-koira vaan huutokauppalöytö. Koirat ovat olleet Englannin hovin koirien näköisiä, King Charles spanieleita tai sitten Cavalier King Charles spanieleita. Tai jotain sen näköisiä.

 

 

Ostin kipsikoiran meidän Merrin muistoksi. Hän eli 13 vuotta ja oli kaikkien lemmikki. Aamulla se ryömi tyttöjen sänkyyn, he vain kohottivat peittoa ja jatkoivat unta. Suru oli suuri kun lopetuspäivä tuli, vieläkin silmät kostuu kun muistan sen. Hänet on haudattu kotipihlajan alle.

Joulun viettoa kissain ja koirain kanssa

 

Meidän joulun jokavuotiset jouluvieraat ovat karvaisia. Ne tulevat tyttäreni kanssa. Onneksi meidän Lili on kiltti eikä omaa metsästysvaistoa ollenkaan. Tai juuri ollenkaan. Kerran näin kun mökillä ollessani jänis juoksi pihalle päin Lili perässään. Kun ne pääsivät pihalle sanoin koiralle: Lili tänne. Lili jätti oitis jäniksen ja tuli, niin kuin sen pitääkin.

Ikkunalaudalla on Nekku-kissa.

 

 

Tämä Marre-kisu ei ole Lilistä niin hauska, kun se ei enää viitsi juosta niin paljon kuin pentuna. Leikki on suurinpiirtein sellainen. että Marre istuu pöydällä (tuolilla, kirjahyllyssä tms) ja Lili odottaa milloin se hyppää ja juoksee. Joskus se tekeekin niin.

 

 

Luonto on muuttunut värittömäksi.

 

Jouluaaton traditioihin kuuluu Lumiukko.

 

Värillä on väliä

 

Tyttäreni oli kesälomallaan meillä kissoineen. Kissoja on kaksi,   punainen ja harmaa. Punainen, Marre-kissa on vanhempi ja isompi, ja Lili suhtautuu siihen kuin asukkaaseen ainakin. Ei siis kovin paljon kiinnitä huomiota. Lilillä on hassu tapa iloita rakkaasta vieraasta, toisesta tyttärestäni, joka asui kotona silloin kun Lili oli pentu. Lili ottaa aina suuhunsa minun hanskani ja retuuttaa sitä. Mutta nyt hän yritti ottaa Marren. Ei se ihan onnistunut.

 

Tämä harmaa Nekku-kissa on sitten eri asia. Lili säntäilee Nekun perässä ja vahtii koko ajan sen tekemisiä. Kun Nekku oli eka kerran meillä aivan pienenä pentuna, Lili yritti murista ja purra sitä. Eikä Nekku-parka osannut vielä hypätä edes turvaan. No asia ratkesi pienellä koulutuksellä.

 

Hämmästyimme kaikki, kun punainen kissa kirjahyllyn päällä vaihtuikin harmaaksi. Lili on selvästi sitä mieltä, että epistä on tuollainen. Ei sinne kukaan yllä.

Piilopaikkoja ja uusia laitumia

 

Lili oppi korvasairasteluaikana piiloutumaan sängyn ja sohvan alle ja sinne se puikahtaa näppärästi vieläkin, vaikka korvat eivät ole kipeät. Pitää aina vähän varoa, ettei astu tassujen päälle.

 

Kylään on taas tulleet viehättävät kissaneidit ja tämä oranssi neitonen tykkää oleilla vähän korkeammalla kuin koirakaverinsa.

 Minä taas olen puuhaillut mehiläisten kanssa. Olen siitä pöhkö, että en osaa sanoa sanaa ei. Niinpä kun minulle soitettiin ja kysyttiin mettisiä mansikkamaan pölytykseen, lähdin niitä heti siirtämään. Tuskin siitä minulle mitään kummempaa hyötyä on, mutta kesä sen näyttää.

Tässä ne nyt sitten ovat mansikkamaan liepeillä valmiina iskuun. Kivet vielä puuttuvat katolta, kun en löytänyt niitä.

Kovva pipi

 Lili on villakoira ja villakoiran korviin kasvaa karvat. Siis syvälle korvakäytävään. En ole koskaan saanut niitä pois, kun tytyli ei anna. Kun korvat alkoivat näyttää tulehtuneilta, soitin eläinlääkäriin ja kysyin, voiko korvia nyppiä rauhoituksessa.

 

Sain ajan samalle päivälle ja korvat nypittiin puhtaiksi nukutuksessa. Tulehdustakin oli ja Lili sai lääkkeet. Mutta se illan korvat olivat kipeät. Niitä piti koko ajan ravistaa.

Lopulta ravistaminen kävi niin kipeää, ettei se uskaltanut tehdä muuta kuin keikuttaa päätään. En saanut lääkäriltä kipulääkettä ja niinpä annoin sille murusen asperiinia.
Nyt tilanne on jo parempi, mutta varmuuden vuoksi Lili on muuttanut sängyn alle. Siellä sen korviin ei kosketa eikä tiputeta tippoja.

Tuo kovva pipi tuli kaksivuotiaan tyttäreni suusta. Hän ei silloin  paljoa puhunut, mutta kun hän yhtenä aamuna sanoi: kovva pipi, uskoin heti häntä. Ajattelin, ettei hän sellaista ole koskaan muilta kuullut, vaan asia on totta. Niin kuin olikin.

Keritsemistä

 Aina kun näen sisareni hienon harmaan kaupungissa trimmatun villakoiran katson omaa tursakkeista villakoiraa, Liliä arvostelevin silmin. Tänään sitten sanoin sille, että leikataan turkki. Lili tietää heti, mitä on tulossa ja kun matto on laitettu keittiön pöydälle, se hyppää sinne. Ei muuta kuin keritsimet, eiku trimmeri käteen ja niin villat lähti. Sanoin, että taidan tehdä Lilistä villatakin.

 

 

Näin pieni ja laiha Lili nyt on, kuin keritty lammas ikään. Täytyy joskus uskaltautua trimmaajan luokse, mutta tuntuu, että kehtaanko tuoda tällaisen kotikoiran.

Eläinten joulu

Kuten aina ennenkin, myös tänä jouluna talomme eläinkanta on lisääntynyt. Tässä Nekku-kissa katsoo terävänä ikkunasta. Ei suinkaan ihaillen jouluvaloja vaan koska lintulaudalla on ORAVA !

Lili sai lahjaksi älypelin ja tietenkin sitä piti heti alkaa pelaamaan.

 

Marre tässä sovittaa tonttulakkia. Jospa ensi jouluna pukin avuksi rientäisi kissatonttu.

Harmi kun jätin komerot siivoamatta, kun ajattelin etten vietä siellä joulua. Joku näköjään kuitenkin viettää,

Kaiken tämä touhotuksen jälkeen itse kutakin alkaa väsyttämään.

Niin, itse kutakin!

Säihkettä riittää vielä

 

Innostuin niin tästä säihkelangasta, että kudoin vielä Lilillekin puseron.
Heti kun olin ottanut kuvan, otin puseron käteeni ja purin sen viimeiseen kerrokseen asti, sillä se oli vähän liian tiukka. Loin uudet silmukat, neljä enemmän, ja kohta se on taas valmis.
 Paitsi pusero, myös Lilin silmät säihkyvät.
 Ollaan me niin näkyviä pimeässä, kun minullakin on heijastava pipo!