Satusivellin: Harakanpesä

Satusivellin kehotti meitä rakentelemaan linnunpesän. Minun kiven päällä majaileva harakka kuuli toiveen ja rakensi oitis itselleen pesän. Oikein harakanpesän. Yhtään lusikkaa se ei vielä ole kerennyt löytää, mutta saa nähdä jos vaikka niitä joskus olisikin. Munia taitaa olla vain kaksi ja saattaa olla, ettei niistä mitään harakanpoikasia synnykään. Siksiköhän harakka niitä niin miettiväisenä katsoo?

Satusivellin 14, muodonmuutos

Nytpä Satusivellein osasi taas laittaa aivosolut pyörimään. En ole koskaan tehnyt enkä ajatellut näin, siis, että jostakin jutusta tulisi joku toinen. Ensin tein sellaisen vappuviuhkajutun, mutta sitten huomasin, ettei se muuttunutkaan juuri ollenkaan. Otin sitten kynän käteeni ja ajattelin, että onpa kumma jos ei jotain synny ja tein käärmeen.

Käärme sai alleen jalat,

piikkejä selkäänsä ja suomuja mahan alle ja pyrstön.

Sitten sille kasvoi pää ja hui, suusta tulee liekkejä.

Nyt sille kasvoi siivet! Sehän on lohikäärme. Se lekuttelee siipiään ja huomaa, että ne kantavat!

Niinpä hän pyrähtää kirkkaalle taivaalle ja menee menojaan. Näittekö siitä vilahduksen?

Satusivellin: Unisieppari

Jokainen on  kodissaan ahertanut helmien, höyhenien ja pajuvitsojen kanssa. Niin minäkin. Verkon tein kolmesti, ennenkuin se näytti miltään. Helmet eivät menneet langan läpi eikä oikeita linnun höyheniä ollut, vaikka pyysin niiltä linnuiltakin. Kai ne tarvitsivat höyhenensä pakkasessa.
Tässä se unisieppari sitten kuitenkin, on ja jospa se onnistuu sieppaamaan pahimmat murhaaja-unet, mitä joskus näen!

Satusivellin 11: matkalaukku

Heh, minun matkalaukusta putkahti runsaudensarvi ja puhalsi ilmaan kaikkea minulle tärkeää (eikä tässä vielä kaikki!).Taisi olla taikalaukku!
Kokeilin vesivärikyniä, eikä niiden käyttä ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin.Niin että sotkua tuli.

Satu Sivellin 9, jäätyneet

SatuSivellin pyysi meitä tällä kertaa leikkimään jäällä. Varmaan jokaisen pakastimessa muhii hienoja juttuja! Jännä nähdä mitä sieltä putkahtaa esiin.
Minulla on tällainen tarina.

Satusivellin 9

Nyt piti tehdä kaikenlaista palasista kollaasinomainen työ. Muuten oli ihan kiva tehdä, mutta täytyy lähteä värikauppaan ostamaan paremmat vahavärit. Niillä, jotka ostin kyläkaupasta ei tee mitään. Jälkeenpäin ajatellen, olisin myös voinut vähän valita lehdestä revittyjä palasia, että olisivat passanneet kuvaan paremmin,

Satusivellin 8

Pistääpä tuo Satusivellin minut ahkeroimaan! En ole koskaan osannut maalata akvarelleilla, eikä se helppoa ollut nytkään. Mutta ei kai sen  helppoa tartte ollakaan. Tämä oli toinen työ kun ensimmäisestä tuli liian sotkuinen. Ratkaisin sen niin, että tein vain yhden tulppaanin kun kimppu oli liian vaikea.

Satusivellin: törppö

Satusivellin pyysi meiltä tällä kertaa jotain pyöreää. Tein tällaisen törpön.

Satusiveltimen leikkiä :ympyröitä

 Eipä arvannut Satusivellin, millaisen myllerryksen hän saikaan aikaiseksi kotonani. Ensinnäkään meiltä ei (heti) löytynyt yhtään vahaliitua edes lasten lapsuuden jäljiltä. Ostin ne. Muistin, että ainakin akvarellivärit minulla on, olenhan vasta n, 30 vuotta sitten ollut akvarellikursseilla. Etsin koko talon lattiasta kattoon, mutta ei niitä löytynyt. Pari pussillista jätettä meni roskiin. Eipä auttanut kuin käydä äidin varastoilla ja siellä oli monetkin akvarellivärit. Otin ne kaikki. Ajattelin, ettei äiti (91-vuotias) niitä enää tarvitse.

Niin, että tässä nämä akvarellit nyt ovat.
Luin ohjeet kahdesti, mutta enpä ole varma, että tein tälläkään kertaa oikein!!

Satusivellin: Uusi ja vanha

 

AAAAHH!! Nyt vasta noiden puu ynnä muiden muotoilijoiden imago nousi muutamalla potenssilla. Tämä ei ollutkaan helppoa!! Vaan HANKALAA!! Piti yrittää tehdä lapsen naama ja ajattelin olla sen omituinen, etten tekisi pikkulasta vaan koulukkaan. Nyt myös ymmärrän miksi antiikin Kreikan marmoripatsailla on niin tyhjä katse. En myöskään löytänyt mistään palettiveistä vaikka sellaisen olen aina omistanut. Voiveitsi oli vähän kova ja kömpelö. Mutta hurraa, tässä tämä kuvatus nyt on!!

Tämä vanha oli helpompi ja muovailin sen käsin. Näillä samoilla suolakäsillä nyt kirjoitan ja suolatuolilla istun.

Satusivellin: suolaa

Heh, minun suolapussin sisältä löytyi tämä olio. Ei se tuhma ole, mutta vähän hätkähdytti. Voi olla että otan sen elätiksi.

Satusiveltimen olio

En minä oikeasti ole nähnyt vessan kaakeleissa tällaista, mutta joka ilta kun pesen hampaita näen hahmoja, ihmiskasvoisia. Iloisia, nauravia ja totisia. Nuoria ja vanhoja.
Ikinä en ole pelännyt pimeässä mitään puuta tai kiveä, ehkä nyt joskus kun joku metsän eläin rapistelee metsässä. Muistan lapsuudestani yhden kerran kun palasin pimeällä kotiin metsätietä pitkin. Silloin vähän pelotti, mutta tiesin jos silloin, että jos annan pelolle vallan, minua pelottaa vielä enemmän. Niin että kävelin tien aivan rauhallisena, enkä ole sen jälkeen pelännyt pimeää.

Leikkimistä

Näin se Satutäti, eikun Satusivellin sai minutkin tosikon leikkimään jauhoilla. Tosin laitoin visusti jauhot takaisin pussiin, etteivät mene haaskioon.
Jänishän se siinä miettii, ettei tämä kuusi niin hyvää syötävää ole kuin kirsikka- ja päärynäpuut.