Tuoli

Lupasin joskus keväällä näyttää entisöimäni vanhan tuolin. Tässä se on hienosti esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä.

Tein tämän tyttärelleni. Olin jo kerran ennenkin tehnyt saman tuolin hänelle, mutta se oli ollut koiran lempipaikka ja oli vähän nuhraantunut. Nyt hänellä on uusi koira. Tulin maininneeksi mattopiirissä, että entisöin koiralle tuolia. Eräs ihminen äimisteli: KOIRALLE? TUOLIA? Hänen koiransa saa olla vain lattialla. Meidän Lili saa olla sohvalla ja tuolissa, mutta sänkyyn hänellä ei ole asiaa.

Tuolia on taas vähän tehty

Heinien päälle on nyt laitettu vaahtomuovit. Ne piti liimata.

Selkänojan tueksi laitoin vielä vähän flokkivanua.

Ja vielä  kangasta.

Harmi, ettei vaahtomuovi ollut aivan sopivan kokoinen, vaan sitä piti pienentää. Jäihän siihen tietenkin epätasainen pinta ja se näyttää näkyvän hyvin kankaan läpi. Toivottavasti päälle tuleva dacron-vanu peittää jotain.

Tuolin teko jatkuu

Jalkoja on nyt hiottu ja lakattu. Tosin ne pitää lakata vielä kerran tai kaksi.

Koska tuolin jouset olivat aika löysät, päätettiin, että laitetaan vähän toppausta lisää. Minulla ei sattunut olemaan merihieniä, mutta hyllystä löytyi jonkun jättämä pussi ja porukalla päätettiin, että ne on varmaan minulta jääneet joskus kauan sitten.

Heinät pitää tosiaan ommella kiinni ja sitten siloitella.

Olen vähän ollut tauolla. Tuntuu, ettei minulla ole mitään annettavaa tänne. Että kaikki on jo sanottu ja kaikki kuvat näytetty.

Olen myös kutonut mattoja. Lili niitä esittelee.

Raitana on ruusukasta, se tarkoittaa kuviota.

Juhannus on meillä herttainen

Jo pitemmän aikaa olen haaveillut kuistin ritilöiden pesusta. Se on aika työläs homma, mutta laitoin aikajanaksi että ennen juhannusta.

Kukatkin joutuivat ulos siksi aikaa. Minulla on varmaan melkein Suomen suurin tuonenkielo.

Samalla painepesurilla tuli kuistin matotkin pestyä.

Projektina on ollut tälle kesälle myös kuistin kaiteiden ja pylväiden maalaus. Siksikin ne lattiaritilät piti ottaa pois, että pääsen rapaamaan ja maalaamaan pylväiden alaosat. Nyt kaikki on pesty ja maalattu.

No ei tietenkään ihan kaikki. Olen tätäkin ompelukonetta katsellut jo pitkän aikaa. Äiti oli pitänyt kukkia sen päällä ja lakkaus oli kärsinyt. Nyt ryhdyin toimeen ja aloin raapimaan lakkaa pois. Se olikin loppujen lopuksi aika lujassa ja aloin käyttämään maalinpoistoainetta. Olin myös varautunut petsaamaan pinnan, mutta yllätykseksi pinta olikin mahonkia!

Lapsena olen oppinut syömään juhannusjuustoa. Viime vuonna en viitsinyt keittää sitä, kun kukaan muu kuin minä ei tykkää siitä. Nyt ostin vain 5 litraa maitoa ja keitän itselleni. Äitini ja isäni ovat kotoisin Keskipohjanmaalta ja siellä sitä sanotaan punaiseksi heraksi. Siis keitettiin punaista herraa. Luulin lapsena että sana on herra, mutta tietenkin se on hera. Täällä missä nyt asun sitä sanotaan juhannusjuustoksi.

Makeaa juhannusta!!

Kevättohinaa

 

Koska vielä ei ole puutarhatyöt alkaneet, olen tehnyt vähän muita hommia. Monta vuotta olen harmitellut Rajalan hyysikän ovea. Ja maalikaupan myyjiä. Kun menin maalikauppaan, vai oliko se sittenkin rautakauppa, pyysin hyvää ovimaalia ulko-oveen. Ne myivät lateksimaalin. Suunnilleen kahden vuoden kuluttua se piti uusia, kun maali rapisi pois. Hyysikän ovea en katsonut niin tarpeelliseksi, mutta aina se silmiin otti.

 

Uusi maali oli öljymaalia. Säilytin purkkia ylösalaisin, että jospa joskus saisin maalattua myös hyysikän oven. Tässä se nyt kuivuu autotallissa.

 

Jotta työt eivät ihan äkkiä pääsisi loppumaan, olen aloittanut myös maton kutomisen. Nämä tulee tyttären asuntoon, kun hän joskus saa talon tehtyä. Hänellä on projektina vanha mummolansa, sisukset on viime kesänä purettu ja nyt talo seisoo muutaman tolpan varassa. Mutta ensin pitääkin rakentaa hevoselle talli! Matot odottavat sitten lattioitaan.

 

Minulla on joka paikassa taimia kasvamassa. Tässä näkyy pelakuun taimet.

 

Ja vähän muutakin. Rajalassa on kaikki ikkunat ja pöydät täynnä. Huh, vähän jo kyllästyttää! Muistatteko kuitenkin kokeiluni biodynaamisen kalenterin kanssa. Joka taimi on istutettu oikeana päivänä!!

 

Eikä tässä vielä kaikki. Tätini on kirjoittanut lapsuuden muistelmansa, ja minä olen kirjoittanut sen koneelle, laittanut kuvat ja tehnyt kannen. Pian voin laittaa sen Bod:lle. Äitini kirjoitti myös elämäntarinansa ja tein siitäkin kirjan. Tuntuu tosi arvokkaalta tällaiset muistelmat.

 

Mutta itse en kirjoita. Olen polttanut osan päiväkirjoistakin. Kaikki minun muistot saavat kuolla minun mukanani!!

Kattoremontti

 

Innostuin maalaamaan tätä mökkiä ja huomasin;  hui sentään, kattohan on lahonnut!

 

 

Myös sisäpuolella näkyi vaurioita.

 

 

Katolle on kasvanut sammalta ja jäkälää. 

 

 

Tästä se kattoremontti alkaa: kattopelleistä ja lautojen maalauksesta.

 

 

Kohta leikkimökki saa uuden katon!

Ompelukone

 

Tämä sarja loppuu tähän ompelukoneeseen. Mökissä on tietenkin enemmänkin huonekaluja, mutta osa niistä on ostettuja eikä niillä ole tarinaa.

Äidilläni oli ompelukone. Hän kävi jotain ompelukurssiakin ja muistan, että meidän, ompelijaäitien lasten piti olla mannekiinina. Minulle äiti oli ommellut keltaisen mekon, jossa oli ruskeita palloja. Mietin, mitä minun pitäisi tehdä ja tein pyörähdyksen!

Ompelin itsekin. Ostin ihania Marikankaita (joita ei enää löydy) ja tein ilman kaavoja melkein Marimekkoja.

Tämä kone on niin moderni, että siinä on sähkövalo! Olen nyt mökillä ommellut jotain pientä ja ihmeen hyvin kädet muistavat, mitä pitää tehdä, kun kone nostetaan ylös ja langoitetaan.

Nyt sille pitäisi tehdä vähän pinnan korjausta, äiti on pitänyt sen päällä kukkia.

LEIKKIÄ TÄMÄ ON! Koko mökkeily on kuin olisin vielä pikkutyttö ja leikkisin kotista. Melkein heti alussa, kun sisustin taloa ja sain kotoa (liiteristä) vanhoja huonekaluja, huomasin, että taidan tehdä tästä lapsuuteni kotia. No, sanokoot psykologit siitä mitä tykkäävät. Toisekseen minusta on hauskaa, että mökiltä löytyy aivan kaikki tarvittava, joka ei toimi sähköllä. Tulkoot sähkökatkot, minä menen mökille!

Nojatuolit

 

 

Vielä riittää näitä huonekalutarinoita. Nämä tuolit plus pöytä eivät ole aitoja kotini tavaroita. Mutta meillä oli tuollaiset. Tuolit olivat niin sanotut K-tuolit,  mutta ne on heitetty kaatopaikalle. Muistan, että niistä pursuivat jouset. Nyt olisin osannut korjata ne. Nämä ovat mieheni lapsuuskodista. Löysin ne miltei jalattomina navettaladosta. Ne olivat kellanvihreät väriltään. Matot olen kutonut aidosta villalangasta. Pöytäkään ei ole sama, se oli oikeasti pyöreä ja sen nimi oli tupakkapöytä, en tiedä miksi noita pyöreitä pöytiä niin sanottiin. Tämä on ostettu vanhaintavarainkaupasta (olipa pitkä sana). Tuolilla olevalla tyynylläkin on tarinansa.

 

Olen miltei täysin kirjoittanut sen kirjaani Metsän valo. Oikeasti se tapahtui näin. Äitini on aina ollut taitava käsitöiden tekijä. Hän kutoi, nypläsi pitsiä, kirjoi ja sanottiinkin että muut tekee mitä osaa ja Hilkka mitä tahtoo. Sitten kun dementia alkoi vaivata, hän ei enää pystynytkään tekemään mitään. Ostin hänelle tuon ristipistotyynyn, arvelin, että se olisi tarpeeksi yksinkertainen työ. Mutta ei hän enää kyennyt tekemään sitäkään. Annoin sen sitten tyttärelleni ja eräänä jouluna sain sen valmiiksi ommeltuna joululahjaksi. Kuvassa Tuulikki sai sen mummoltaan ja ompelee sitä, että ei ajattelisi. Ajatukset olivat kirjassa vaarallisia.

Pesukommuuti

 

Totta kai talossa täytyy olla pesukommuuti. Minun mummolassakin oli. Tämä on mieheni kotoa. Hänen lapsuudessaan se oli musta. Hän arvelee, että hänen isänsä on ostanut sen huutokaupasta. Kun sain sen, se oli maalattu sitruunankeltaiseksi. Aika paljon sitä piti korjata, tehdä uusia osia ja hioa maalia pois. Noihin pylväiden kruusauksiin ei pystynyt puukolla tekemään mitään. Yritin kyllä, mutta nopeasti lopetin. Käytin sitten maalinpoistoainetta ja pesin sen tiskiharjalla ja niin sain noista krumeluureista puhtaat. Koska pöytää käytetään pelkästään kahvinkeittoalustana, on sen pintaan laitettu mosaiikit.

Ylhäällä oleva pyyhenaulakko on talon ainut esine, mikä oli jäänyt jäljelle. Varmaan siksi. että se oli naulattu seinään kiinni. Kun maalasin sen uudestaan, hyllyn takaa löytyi talon pojan nimi. Se oli tehty koulussa käsityönä.

 

 

Onhan täällä tietenkin pesuvati, ilman muuta!!

 

 

Laitanpa vielä tänne kuvan kirjastani Metsän valo. Näette tuttuja esineitä taustalla.

 

Tiskipöytä

 

Sitten mökille piti löytää tiskipöytä. Sitä ei tahtonut löytyä millään. Kyselin kaikilta. Tämän löysin sitten tädiltäni, se oli ollut autotallissa naulalaatikkona. Lapsena ihailin juuri tämän tädin huonekaluja. Ne olivat niin ihania, koska kaappeihin, pöytään ja penkkeihin oli maalattu kukkia. Niin oli tässäkin. Siinäpä sitten mietin, miten voin kukat pelastaa. Pöytä oli alkuperäisessä vihreässä maalissa, punaisine nuppeineen ja kukkineen. Suunnittelin, että maalaan sinisellä aivan kukkien vierestä tai sitten jätän maalaamatta vaikka ympyrän muotoisen alan ja kehystän sen jotenkin. Mutta aina väri tökkäsi, eikä tuntunut hyvältä. Niin sitten piirsin kukat muoville, hioin ne pois ja maalasin uudestaan vaaleanpunaiseksi.

 

Tämä tiskipöytä on täydellinen. Parempaa ei olisi voinut ollakaan. Ensinnäkin se on kapea, ja mahtuu hyvin pieneen huoneeseen, sitten siinä on kaikki tarvittava leivinlautaa ja leikkuulautaa myöten sekä sinkkipelti päällysteenä.  On ne ennenvanhaan osanneet käyttää pienen tilan hyödyksi.

Astiakaappi

 

Mökin sisustusta suunnitellessa piti myös päättää värimaailma. Yleensä entisöidessä yritän palata alkuperäiseen asuun, mutta aina se ei onnistu. Kaikki vanhat puukalusteet on maalattu moneen kertaan. Yleensä aluksi vihreäksi, sittemmin keltaiseksi tai valkeaksi. Päätin kuitenkin keittiön väreiksi vaalean sinisen ja kermankeltaisen.

Tämän kaapin on mieheni tehnyt koulussa. Hän oli tehnyt myös pihakeinun. Kysyin sitten, miten hän oli saanut ne tuotua kotiin, mutta naapurin isäntä oli hakenut ne traktorilla.

Tämä kaappi oli aitassa ja maalattu myrkynvihreäksi. Kun sanoin, että haluaisin sen Rajalaan, mies kysyi vähän epäuskoisesti: haluatko tuon tosissaan? Tosissaanhan minä halusin. Sinne mahtuu käyttöastiat, harvemmin tarvittuja on sitten komeroissa.

 

 

Emaliastioilla on lähtökohtana tuo oikeanpuoleinen kahvipannu. Kotona oli juuri samanlainen ja kyselin kerran äidiltä, onko se enää missään, mutta sitä ei enää löytynyt. Samanlaisen sitten ostin kirpparilta ja mukaan on lähtenyt myös muita samanvärisiä. Olen myös saanut lahjana muutaman esineen, esimerkiksi kaapin päällä olevan suuren kahvipannun sain naapurimökin emännältä.

 

Kaappi

 

Astiakaappi on myös kotini alkuperäisiä huonekaluja. Minun muistaakseni siinä pidettiin astioita. Ruokatavarat taisivat olla kylmässä ruokakomerossa. Vähän niitä astioita oli, ajatelkaapa omia keittiön kaappejanne, joka paikka pursuaa tavaroita.

Vanhempani olivat saaneet häälahjaksi sinisen Pekka ruoka-astiaston ja punaviiruisen Pekka kahviastiaston. Kun ne tulivat junalla Suomussalmelle, missä silloin asuttiin, melkein kaikki astiat olivat särkyneet. Ruokalautasia oli, sen muistan, ja minulla on vieläkin soikea tarjoilulautanen. Kaapin päällä on muistojen maitokannuja, oikean puoleinen on isäni äidin peruja, sinikukallinen on mieheni kotoa ja Pekka-kannu on omasta kodistani. Vain laivakuvioinen on ehyt.

Olipa se ilon päivä, kun äiti kerran antoi minulle yhden noista laatikoista ikiomaksi omille aarteilleni. Varmaan sinne joutui kauniita lasinpalasia ja ruusuisia kiiltokuvia.

Pöytä ja tuolit

 

Tämä pöytä ja oikeanpuoleinen tuoli ovat lapsuuden kodistani. Sodan jälkeen, kun isä ja äiti perustivat kodin ja minä synnyin sinne, kauppoihin tuli uusia huonekaluja. Sieltä he hankkivat kodin kalusteet ja minä olen saanut ne itselleni, melkein kaikki.

 Tämän pöydän alla asuin pienenä. Olin arka ja ujo lapsi ja muistan itsekin, että sekä kotona että kylässä olin pöydän alla. Kaipa se tuntui minusta tarpeeksi pieneltä paikalta. Kun äiti leipoi pöydällä, minäkin leivoin pieniä pullia joiden nimi oli näppäräkakut. Niihin  tehtiin nipistämällä kuviot. Laitoin ne "paistumaan" pöydän alla oleviin "hyllyihin".

Tuoleja oli tietenkin neljä, mutta kaksi on vielä tallella. Isä oli ostanut meille värilaatikon, jossa oli 6 väriä. Kannessa oli Porvoon kirkon kuva. Värit minun piti jakaa veljeni kanssa. Koska paperia ei ollut piirsin tuolin alle.

 

 

Niinpä kuvat ovat säilyneet tähän päivään saakka. Nuo sutut ovat veljeni piirtämiä. Kuvia löytyy  myös kirjojen etulehdiltä!

Tuoleja olen ostellut lisää kirppareilta ja vanhojen tavaroiden kaupasta.

 

Ilmastoitu talo

 

Tytär sai itselleen vanhan mummolansa. Sen hän purki viime kesänä ja tänä kesänä on taloon valettu kivijalkaa. Tänään saatiin viimeinen pätkä valettua.

 

Tuuletus toimii hyvin.

 

En tiedä menenkö kamariin kynnyksen yli vai ali.

 

 

Astiakaappi

Olen rapannut tätä astiakaappia syksystä lähtien. Nyt viimeinkin sain sen hiottua. Siihen laitettiin myös uusi takaseinä vanerista. Näyttää vähän ruumisarkulta!

 

Napsuttelin myös hyllyjen kannattimet paikoilleen. Tähän kuntoon se nyt jää epämääräiseksi ajaksi, kunnes kaapin tilaaja saa päätettyä maalin värin.

Minä myös jään siksi aikaa entisöintitauolle. Kyllä entisöitäviä kapistuksia löytyisi, mutta ei niille sijoituspaikkaa. Meille ei ainakaan mahdu enää yhtään tuolia.

Silityslauta

 

Olen jo kauan kaivannut sähköttömään mökkiini silityslautaa. Mikään rautainen kapine ei ole kelvannut, vaan sen piti olla puinen.  Entisöintikaverini oli löytänyt kirpparilta sopivan laudan eikä malttanut olla entisöimättä sitä. Niinpä sain sen näin hienossa kunnossa.

 

 

Ensin täytyy laittaa rauta kuumenemaan. Olen joskus riemuissani löytänyt kirpparilta justiinsa samanlaisen silitysraudan kuin minun lapsuuden aikaisessa kodissani oli. Siinä lukee Mainos.

 

 

Siihen kuuluu vielä varaluoti. Kun toisella silitetään, toinen kuumuu sillä aikaa hellalla.

 

Hain kaapista liinan, pitihän minun kokeilla osaanko silittää. On se vaan vähän eri tuntuinen tuo rautarauta. Eikä tahdo tietää onko se tarpeeksi kuuma. Sitä täytyy kokeilla. Entisvanhaan jotkut kokeilivat rautaa syljellä kostutetulla sormella, mutta minä en uskaltautunut moiseen.

 

Siinä silittäessä katsoin liinan kuviota tarkemmin ja mehiläinenhän siinä on! Samalla ihailin käsityön tekijän käsialaa.

 

Sitten liina pääsi pöydälle.