sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Muistopuita

Luen parhaillaan Mma Ramotswe-kirjoja ja haluaisinpa sanoa, että nämä muistopuut ovat edesmenneiden muistoksi.







Aloitan tästä tammen taimesta. Olen kylvänyt taimen äidin pihalla olleen tammen terhosta. Viime kesänä istutin sen tähän paikkaan, tähän asti se on ollut valeistutuksessa. Siellä se ei kasvanut, mutta pysyi hengissä ja nyt se näyttää rehottavan. Jospa saan siitä vielä tammen Rajalaan!




Sembramännyn taas oli kylvänyt äitini sisar, minun Aino-tätini. Kerran siellä käydessäni, hän kysyi, kelpaisiko minulle männyn taimi. Otin sen tietenkin mukaani.



Minun mehiläisystäväni ja emoni, Ulla, tyrkytti minulle väkisin tämän pilvikirsikan. Löysin sille tarpeeksi syrjäisen paikan ja kyllä se on keväällä hieno kukkaloistossaan. Näyttää vain tekevän paljon juurivesoja.



Ullan mies, Tauno oli innokas kylvämään vaahteran siemeniä ja vaaksan mittaisen taimen otinkin kerran mukaani. Tämäkin laitettiin metsän reunaan valeistutukseen. Siinä vaiheessa ei pihamaa ollut vielä oikein selkiintynyt. Siinä oli vaahteralla lämmin paikka kuusen sylissä ja tänä kesänä huomasin, että onpas vaahtera kasvanut! Koska olen sellainen tohottaja, joka toteuttaa tuumansa heti, eikä viikon päästä, kaivelin taimen ylös ja lapioin sille kuopan. Siinä vaiheessa alkoi tulla vastuksia eteen, kaadoin kuoppaan pari kannullista vettä ja kas kummaa, se jäi siihen. Sorkin pohjaa lapiolla ja kävin kahvilla, eikä vesi vähentynyt. Lopulta kaadoin veden sekaan multaa ja istutin taimen siihen. Vaahteralla on pitkä sivujuuri. Yritin lapioida sitä esiin, mutta kolhiintuneena, nahattomana ja typistettynä sain sen asetettua pikkuiseen ojaan. Kun kaikki oli valmista, muistin, että puutarhuriystäväni oli kehottanut siirtämään taimen sitten, kun lehdet ovat pudonneet. Nyt vasta tajusin miksi: sen voimat menevät nyt juurtumiseen, ehkä se ei jaksa tehdä ensi kevään lehtisilmuja!!
Äkkäsin myös, miksi vesi ei imeytynyt. Se paikka on pihan korkein. Minulla on papereita, joissa sanotaan, että paikalla on ollut torppa 1700-luvulla. Kenties siellä on asuttu ennemminkin. Talo on tietysti ollut korkeimmalla paikalla, siinä, missä on nyt sauna. Pihamaa on poljettu vedenkestäväksi vuosisatojen kuluessa. Maa ei ole savea vaan hiekkaa!
Vaahtera-raukka menetti myös lämpimän paikkansa,  istutin sen pellon reunaan, mistä pohjatuulet puhaltavat.  Lämpimimmät talontauspaikat on varattu hedelmäpuille. Jännittää ensi kevät!!









11 kommenttia:

  1. Mukavia muistoja,muistopuita. Näinhän siirrellään kukkasiakin.Minullakin on mökillä vanhempien pihalta vaahtera, juhannusruusu ja jotain kukkasia. Yksi oli kateissa monta vuotta ja nyt pullahti esille kivirappujen välistä saunalle vievällä polulla :-)

    VastaaPoista
  2. Kauniita muistoja.Mikä olisi ihananpi kuin muistopuu.

    VastaaPoista
  3. Ihanat muistopuut ☺
    Minäkin olen tuonut muutossa leimukukkia, jotka olivat useamman vuoden kateissa, vaikka ne tiesin mihin olin ne istuttanut. Nyt ovat toista kesää kukkineet ☺

    VastaaPoista
  4. Muistopuu on kaunis ajatus.
    Meillä on jokaisella kummilapsella (nyt jo aikuisia) oma nimikko-omenapuu.

    VastaaPoista
  5. Muistopuu on upeaa, vahvaa kasvua!

    VastaaPoista
  6. Sinulla on ihania muistopuita. Toivotaan vaahteralle menestystä.

    VastaaPoista
  7. Nyt peukutan kovasti vaahterallesi, että siitä kasvaa selviytyjä.

    VastaaPoista
  8. Meillä mökillä kituset tammenalut, kotona kasvaa hyvin.Mökillä ensi keväänä mullistuksia kun alkavat vetämään sähkölinjoja maan sisään, toivottavasti ei sembramänty jää alle.

    VastaaPoista
  9. Tammi kasvattaa ensin juuret ja kituu aikansa, sitten se lähtee vauhtiin!
    Kummipojalle ostimme muutaman vuoden joka syntymäpäiväksi hedelmäpuun tai marjapensaan.

    VastaaPoista
  10. Muistopuu on hieno ajatus ja myös teko. Se pysyy...

    VastaaPoista
  11. Kivoja muistoja puista. Meillä on myös jotain havupuita ulkona, tänään hain callunoiden seuraksi havunoksia.

    VastaaPoista