Majalan tarina 5

 

 

                                                    Huonekalut

 

 

Aloitin sängystä. Kuten kerroin, talo oli ollut hiirien asuntona muutaman vuosikymmenen. Mieluisin paikka niille oli tietenkin ollut sänky. Poltin petivaatteet ja sitten pääsin katsomaan sänkyä. Aika hienot puiset hetekat! Mutta paksussa hiiren paskassa. Toin ne kotiin ja pesin ulkona painepesurilla. Sen jälkeen ne olivat aika läikikkäät. Autotallissa (mikä minulla on joka kesä eri käytössä) lakkasin ne petsilakalla. Mies laittoi sitten pohjalle vanerilevyt. Ne olivat nyt käyttökunnossa.

 

Tuolit olivat hyvässä kunnossa, eivät olleet irronneet liitoksistaan eivätkä kärsineet kosteudesta. Mitä nyt vähän lakka vaalennut. Sattumalta kaapissani oli ruskeaa vahaa, ja sutaisin vahat tuoleihin. Niiden ulkonäkö parani heti. Sitten päähäni tuli ajatus: "Entä jos joku istuu valkeilla housuillaan tuolille ja vaha sulaa sen pöksyihin?" Kokeilin kaikkea vahanpoistoainetta; sampoota, mäntysuopaa, tärpättiä, kidesoodaa. Vaha ei irronnut. Eipä muu auttanut kuin turvata tuttuun tapaan, puukkoon ja hiomapaperiin. Niistä olikin aika työ, olin sen verran hyvin vahannut ne.

Petsit ja lakkaus päälle.  Hyvä tuli!

 

 

Pöydässä oli paljon lasinjälkiä, se sai saman kohtelun, hionta, petsaus ja lakkaus.

 

Siinä pöytäkalusto valmiina.   Onkohan vieraita tuvassa, kun on kaksi kahvikuppia pöydällä? Nuo näyttävät olevan ne vanhat Arabian kupit, jotka löysin aarteena senkistä. Ne ovat Myrna-kuppien mallia, mutta kuvio on erilainen.

Seuraavalla kerralla lisää...