Terttu

 

 Jokakesäinen toivottu vieras kävi taas, lapsuusystäväni Terttu. On niin kiva, kun on olemassa joku, jonka kanssa on leikkinyt lapsena ja tuntenut melkein aina. Niitä on vähän. Tämä vieras tykkäsi myös puuhastella mökillä juttelemisen ohella, ja niinpä minulla onkin nyt näin perkattu ja rönsytön mansikkamaa!!

 

 Harmi vain, että en ollut muistanut ottaa mukaan entisten aikojen muistoa, Terttu-nukkea. Meillä oli molemmilla itse tehdyt nuket, ja taisi olla hänen nukkensa nimi Ritva? En nyt ihan muista. Ei me näillä varsinaisesti leikitty, tehtiin vaatteita ja näyteltiin. Niillä olikin jännittävät seikkailut ja aivan kamalat tädit, Emelia ja Amalia.
Terttu muisteli, että erään kerran olin ilmoittanut, että nyt vaihdetaan nukelle tukka ja niinpä hänenkin piti sitten se vaihtaa.

 

 Ihmettelen vain, että olen minä jaksanut ja osannut värkätä näitä vaatteita.

 

 Ihme, ettei minusta kasvanut minkäänlaista kädentaitajaa ammatiltaan. En nyt ihan poropeukalokaan ole. Ompelin kyllä itsellekin jo nuorena, muistan yhden mekon kun ostin marikangasta ja leikkasin sen aivan summassa ja tuli siitä jonkunlainen mekko. Kangas oli kaunista, mistähän sitä vielä saisi?

 

Muistanpa, että tein tälle nukelle niinestä hienon hatunkin, ensin letitin sitä niintä ja sitten ompelin oikean olkihatun näköiseksi. Sitä ei enää ollut laatikossa.
Laatikko on ollut äitini kodin vintillä säilössä.