Tässä mehiläishommassa joutuu tekemään myös puutöitä. Jotkut tekevät kalustonsa, laatikot, pohjat ja katot itse. Minä tyydyn vain näihin kehiin. Niitä myydään valmiina kapuloina ja ne pitää sitten koota ja langoittaa. Lankojen päälle sulatetaan akkulaturin ja sähkövirran avulla vahalevy. Kun kehät ovat olleet pesissä monta kertaa, ne tummuvat vähitellen ja mustuneet vahat voidaan sulattaa, ja vanhat puukehät voidaan puhdistaa keittämällä .Niin ne sitten voi kunnostaa takaisin pesään.
Pesässä ollessaan raskas vaha ja hunajamassa on löysentänyt lankoja. Tässä laitoin uuden naulan listaan ja kiristän langan sen ympärille. Huomaa punainen vekotin yläkulmassa.
Sanon sitä rypistäjäksi. Langan voi kiristää myös rypyttämällä, kuten tässä on tehty. Entinen rypytetty lanka pitää taas kiristää, niin kuin ylemmässä kuvassa tein.
Jee, pitää taas sonnustautua paksuun college pukuun, haalariin, pitkiin hanskoihin ja kumisaappaisiin. Mehiläispesällä tarkenee! Hunajaa on pesissä, pitkästä aikaa.
Sillä lailla, kiitos valistuksesta olipa mielenkiintoista saada tietää kuinka perusjuttu tehdään.
VastaaPoistaYhä vain ihmettelen kuinka paljon hommaa mehiläispesien hoidossa on. On sinulla kiva helleasu;)
VastaaPoistaPistoksia onkin hyvä varoa! Kuumalla on tukalaa tuo pesilläkäynti.
VastaaPoistaNo huh, olet kyllä avannut silmäni mehiläishoidon suhteen. En olisi ikuna tiennyt siihen liittyvästä paljosta työstä!
VastaaPoistaOn sinulla monipuolista ja puusepän taidotkin hallinnassa. Hauska kuulla jotta hunajaa tulee vaikka alkukesä olikin kylmää.
VastaaPoistaPuutyöt on kivoja ja tuollainen hyödyllinen puuhailu varmasti hyvin palkitsevaa. Mehiläisetkin ovat kiittäneet :)
VastaaPoistaPuutöitä on saanut tänäkesänä tehdä oikein olantakaa ja onkia mettisiä puista. Luulen olevani kohta myös mehiläisasiantuntija ;D
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista