tiistai 10. heinäkuuta 2012

Emo hukassa ?


Tänään oli mehiläistenhoidon toiseksi työläin päivä. Auto oli pakattuna jo illalla päällisin puolin ja viimeiset tavarat työnsin autoon aamulla. Melkein eväät eivät mahtuneet mukaan.


Minulla oli hieno apulainen. Aina tässä nostelee laatikoita. Koko pesä pitää hajottaa osiin ja kymmenien tuhansien mehiläisten joukosta pitää löytää emo. Eikä se aina ole helppoa, eihän hänellä ole edes kruunua päässä, vaikka kuningatar onkin.
Jakkara on sitä varten, että voi istultaan katsella kutakin kehää TARKASTI.


Jotta mehiläiset käyttäytyisivät kiltisti, niitä huijataan savuttimella. Savua tupsutetaan pesään ja mettiset luulevat, että on syttynyt metsäpalo ja kiirehtivät täyttämään mahansa medellä, että pärjäisivät palon jälkeenkin.
Minä olen aika surkea savuttimen sytyttäjä ja parhaiten se paloikin autossa. Niinpä ajelimme ikkunat auki.



Kun emo löydetään, se laitetaan alimmaiseen laatikkoon ja sen ja muiden laatikoiden väliin laitetaan tällainen ritilä, nimeltään sulkuristikko. Työläiset pääsevät sen läpi, mutta emo on liian suuri ja sen täytyy pysyä alalaatikossa. Miksikö? Kuukauden päästä otetaan hunaja pesästä, eikä ole kiva, jos hunajan seassa on sikiöitä. Silloin hunajakakkuja ei voi lingota. Sikiöt pysyvät alalaatikossa ja hunaja on ylempänä.

Meillä oli hyvä onni, vain yhdestä pesästä emo jäi löytymättä, kun sade uhkaili. Se pitää käydä katselemassa toisen kerran.
Kiitos Aina avusta! Suureksi hämmästyksekseni laatikoissa oli jo paljon hunajaa, enkä olisi jaksanut nostaa ylimmäistä laatikkoa yksin paikalleen. Mutta kaksistaan työ sujuu.

9 kommenttia:

  1. Voi jukra, mitä hommaa. Mielenkiintoista, mutta työlästä. Olette rohkeita naisia, minä juoksisin järveen pakoon. Olipa hienoa, että laitoit tästä postauksen, niin vähän alan ymmärtää tätä touhua.

    Valtavan korkeakin tuo tötterö on ja mettiäisiä uskomattomat määrät. Voi hyvänen aika, sanon minä, joka murehdin muutamaa muurahaista. No, oli niitä sentään satoja. Olivat tehneet pesän kuukausimansikkaruukkuuni, eikä emo pysynyt pohjassa, vaan munia oli koko ruukku täynnä. Se oli sen pituinen mansikkasato se.
    Kiitos hienosta postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vain itsellesi, tämä oli taasen hyvä opintomatka keltanokkamehiläishoitajalle. Muutenkin päivä oli mukava, kun sai etsiä mehiläispilven seasta kuningatarta, joka niin mielellään pysyi jossain takavasemmalla. Jakkara vain unohtui matkalle, mutta se on pieni murhe se. Urakan päätteeksi sain hyvät lihaperunat, soppaa ja kahvit. Voiko päivä täydellisempi olla. Ja kiitos avusta sinulle, ymmärtämättömänä en tajunnut omaa tilannettani :-DD

    VastaaPoista
  3. Nyt heräsi uteliaisuus, että mikä se Ainan tilanne sitten oikein on??
    Samalla muistutan vielä, että bloggerista ei tarvitse kirjautua pois kuten vuodatuksesta. Täällä täytyy olla kirjautuneena, muuten ei pikkukuva näy, jos käyt muille kommentoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usvalle: Ei se Ainan tilanne ollut kummempi, kuin että hänkin tarvitsi lisää laatikoita, koska nyt heinäkuussa alkaa hunajan keruu, mikäli on ilmoja (poutaa). Mutta uutena hoitajana ei kaikkea tiedä, ei niitä opeteta kirjoissa!

      Poista
  4. Toivotaan runsasta hunajasatoa, vaikka ainakin meillä on ollut koko kesän pääosin kylmää ja sateista. Hunaja on niiin hyvää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onnea uudelle blogille. Oiken hyvältä näyttää.

      Poista
  5. Uusiin sivuihin tutustumassa :) Mielenkiintoinen postaus. Onkos tuossa alakuvassa niinkuin yksi pesä vai useampi?

    VastaaPoista
  6. Annalle: Alakuvassa on yksi pesä. Pesä talvehtii yhdellä laatikolla ja kesän mittaan laatikoita laitetaan lisää tarpeen mukaan. Elokuussa otetaan muut laatikot lingottavaksi ja vain se alimmainen, missä emo on, jätetään talvehtimaan. Mehiläisten poisto laatikoista onkin sitten toinen juttu!

    VastaaPoista
  7. Olettepa Ainan kanssa tehneet melkoisen urakan emojen etsinnässä.
    Hienot kuvat kertovat selkeästi mitä tapahtuu :)

    VastaaPoista