tiistai 12. tammikuuta 2016

Elämän hauraus

 
Naapuritalosta kuoli yksinäinen  ihminen. Tässä hänen omaisuutensa on menossa kaatopaikalle. Tämä aina koskettaa. Kaikki mitä olemme keränneet elämämme aikana on sitten joskus pelkkää roskaa ja jätettä. Muistotkin viemme mennessämme.

8 kommenttia:

  1. Näin se elämässä usein käy. Täällä onneksi suurin osa tavaroista, tyhjennettävistä asunnoista menee kirpparille. Vain rikkonainen, huono tavara menee kaatopaikalle.
    Hakevat kirpparille firman autolla, vain soitto. Maksusta saa siivouksen ja jätteiden viennin pois saa myös tilata.
    Surullista silti, jonkun elämän tärkeät tavarat ja muistot, menossa kaatopaikalle

    VastaaPoista
  2. Tulee mieleen mitä kaikkea ihmiset keräävät ja turhaan. Sitten on tällaisia, joilla tavaraa on vähän ja nekin menevät suoraan kaatopaikalle. Surullinen olo tuli.

    VastaaPoista
  3. Niin se maallinen mammona jää, vaikka täällä elämässä se on kovin tärkeää. Pääseeköhän edes muistot tuonpuoleiseen mukana. Siinäpä pohtimista. Surullista on tuota katsoa, mutta niin totta.

    VastaaPoista
  4. Jokuhan ne jäljet aina korjaa, jäämistöä jää vaikka miten yrittäisi tyhjentää paikkoja.

    VastaaPoista
  5. Jälkeenjääneille ei jäänyt paljoa siivottavaa.

    VastaaPoista
  6. Tuo on se julmatotuus. Siksi pitäisi ajoissa hävittää ja lahjoittaa ylimääräisiä pois.

    VastaaPoista