tiistai 8. joulukuuta 2015

Kirjahyllyn siivous

 
Olen jo monta vuotta haaveillut kirjahyllyn siivouksesta. Edellisestä kerrasta on varmaan, kehtaanko sanoakaan, 15 vuotta. Tai sitten enemmän. Se on koko päivän urakka.

 
Minua on nykyään alkanut ahdistaa tavaran määrä. Meidän vintti, ulkorakennuksen varastot, ulkorakennuksen vintti ja kaikki kodin kaapit ovat täpösen täynnä tavaraa. Yhtään tuolia tai valokuva-albumia ei tunnu enää mahtuvan meille. Olen aina ollut huono heittämään mitään tarpeetontakaan pois. Ja jos olen heittänyt, viimeistään viikon päästä sitä olisi tarvinnut. Nyt on jotain tapahtunut ja olen tyhjentänyt yhtä vinttikomeroa, katsomatta jätesäkkiin mitä siellä on.
Niinpä tässä kirjahyllyn siivouksessa heitin muutaman kassillisen kirjoja roskikseen. Sinne lähti muinaiset kirjakerhon kirjat, joita oli luettu vain kerran ja sitten nuoruudesta ja lapsuudesta asti hellityt raittiuskilpakirjoitusten palkinnot. Jo ennemmin olin hävittänyt tietosanakirjat, joita koskaan ei oltu avattu.
Ei vaitiskaan, on minulla vielä tavaraa, kaikenlaista, kirjeistä salaseuran päiväkirjoihin tallessa. Mutta nuorimmat päiväkirjat on poltettu. Ja toinen kirjahylly siivoamatta!
 
Jatkan vielä vähän. Meidän molempien äidit kuolivat vuoden sisään, ja arvaatte varmaan, että sieltäkin päin tuli tavaraa. Vaikka kuinka yritin estellä, jopa huonekaluja. Valokuvista puhumattakaan. Siksi minua nyt ahdistaa tämä tavara. Tietenkin oman äidin käsityöt ja taiteet ovat aarteita, mutta missä niitä pidetään? Oven takana nurkassa?  Tauluja ei seinälle enempää mahdu ja olen minä niitä itsekin tehnyt.

9 kommenttia:

  1. Kirjahyllyjen siivous, huokaus. Minä olen miettinyt sitä jo 20 vuotta. Yhden kerran 4H-nuoret järjestivät ja tomuttivat kirjat, vaan siitä on jo noin kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut, että ensimmäiset 50 vuotta kerää ja kerää, ja sitten seuraavat hävittää. Minä olen myynyt kirpputorilla tosi paljon tavaraa pois. Alkoi ahdistaa, kun kaikki paikat oli täynnä. Minulla oli ajatus, että jos kahteen-kolmeen vuoteen ei ole käytetty, ei sitä tarvita, pois siis vaan. Sitten meillä on täällä Kisällikellari, se on kierrätyskeskus, josnne saa viedä vaikka mitä. Paljoa en ole roskiin pistänyt, kun aina on löytynyt joku tarvitsija.
    Vanhoja tietosanakirjoja kukaan ei huoli, ne menivät siis kaatopaikalle omaan keräyspisteeseensä.
    Avoin kirjahylly oli pakko astman takia poistaa ajat sitten. Kaikki keräämäni vanhat kirjat menivät myyntiin.

    VastaaPoista
  3. Pakko on välillä hävittääkin, rakkaaksi luultua tavaraa, kirjojakin.
    Olen viime vuosina lahjoittanut työttömien ja muidenkin hyväntekeväisyys kirppareille tavaraa. En ole jaksanut itse alkaa niitä myymään. Ja työttömien toimintaan lahjoittaa mielellään :-)

    Toki tulee sellaista, mitä viedään suoraan kaatopaikalle. Syksyllä kaksi kuormaa kaatikselle;-) Siivottiin mökillä ja kotona varastotkin.
    Kukkia ei ole kuin muutama. Pölyn määrä vähenee ja siivous helpottuu. Astmaatikon on ihan pakko hävittää pölynkerääjät.
    Siivousintoa :-)

    VastaaPoista
  4. Samaa rataa tuntuu monen ajatukset kulkevan, tavara alkaa ahdistaa. Karsimista harrastetaan täälläkin, mutta todellakin, mitä tehdä vanhempien henkilökohtaisille jutuille, käsitöille yms? Huokaus.

    Viime muutossa vein 400 kirjaa kirpparille, saman määrän voisi viedä nytkin, jos olisi intoa.
    Tauluihin hukun, pitäisi vaan tehdä digitaidetta, jonka varastoisi koneelle ja nettiin.

    Intoa siivoukseen!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä vaan siivoamiseen.
    Muuttohomma karsi meikäläisen huushollin tavaroita reippaalla otteella, silti jäi ylimääräistä. Kirjaongelmaa ei enää ole. Nyt varon, etten hanki mitään. En edes vilkaise kirpputoreihin.

    VastaaPoista
  6. Minä olen yrittänyt pölyröidä kerran vuodessa meidän kirjakaapit. Olemme jakaneet halukkaille ,kirpparille ja kaatikselle. Nyt on vieläkin liikaa vaan jotenki ei raaski. Minä olen sellainen arkistoijatyyppi ja se on vaaraksi kun olen keräilijäkin. Pitäisi rohkeasti luopua aina yritän ja jopa onnistun joskus.

    VastaaPoista
  7. Kylläpä on tutun tuntuista tekstiä! Poika joskus sanoi meille, että heidän riesakseen tätä tavaraa keräätte. Niinhän se taitaa olla, jos ei pidä siivouspäiviä.

    VastaaPoista
  8. Tuo Lundia-hyllyjen siivoaminen on edessä meilläkin ja samantapainen juttu meneillään, joskin liian hitaasti täälläkin.
    Lapset eivät ota ja itse emme enää tarvitse. Mutta miten raskii hävittää perintökirjojakaan, joita ehkä ???!! vielä lukisi.

    VastaaPoista
  9. Sitä tuntuu olevan liikkeellä. Muutama vuosi sitten myin kirppiksellä osan kirjoista, mutta liikaa on vielä hyllyssä ja varastossakin. Onko se tämä elämän ehtoon läheneminen, että tavaraa haluaa jo poistaa huushollista, että ei perikunnalle jää kamalaa kaatopaikkakuormaa vastuksiksi. Jotku kirjat haluan lukea uudestaan, jotka ovat maanneet hyllyssä yli 25 vuotta, ihan muuten vaan.

    VastaaPoista