maanantai 26. lokakuuta 2015

Vatutusta

 
Olen saavuttanut uudet ulottuvuudet Suomen huonoimmassa viljelijässä. Ilokseni luovuin Suomen Huonoimman Tomaatinkasvattajan tittelistä, mutta tilalle tuli Huonoimman Vatunkasvattajan-arvo. Viime kesänä sain kylläkseni kuulla muilta ihmisiltä, miten liikaakin heille tuli vattuja, joka päivä piti ämpärillinen poimia suunnilleen kymmenestä vattupehkosta. Minulla niitä on yli kolmekymmentä ja varmaan kahvikupillisen sain saalista.

 
Tähän piti saada muutos!  Kuusta ostaessani kyselin puutarhurilta vatun kasvatuksen niksejä ja hän arveli, ettei muovi ole hyväksi vattumaalle. Siitä vaan suoraan repimään muoveja pois. Siinä meni kaksi päivää, ei ne kovin löyhässä olleet. Piti jo pyytää miestä apuun, kun voimat loppui.

 
Meillä on tämän puutarhurin kanssa jonkunlaiset suhteet, eli minä vien hänelle hunajaa ja hän maksaa sen tavaroilla (melkein luonnossa). Ämpärillisestä hunajaa lastasin auton täyteen painavaa tavaraa. Alinna on turvepaalit. Keula pystyssä ajelin mökille.

 
Tämä puutarhuri suositteli katteeksi turvetta. Ajattelin, että keväällä turve on lannoituksena. Paalit olivat tosi painavia, en jaksanut nostaa niitä, mutta sain pudotettua autosta maahan. Leikkasin paalin auki ja lapiolla kaivoin sen astiaan, jossa kovaksi puristettu turve piti hakata murusiksi.



 
Muutaman vattupehkon kaivoin pois, kun se kasvoi heinäkasassa. Turpeen levitin penkeille. Tuli ilta, enkä enää nähnyt tasoitella turvetta. Huomenna satanee lunta, siksi yritin tehdä mahdollisimman paljon.

 
Selkä väsyneenä ajeltiin Lilin kanssa kotiin.

8 kommenttia:

  1. No nyt alkoi jo naurattaa. olit aloittanut niin hauskasti juttusi :-) Onneksi vatunkasvattajalla riittää huumorintajua.
    Joskus se vaan tökkii. Olet hyvin ahkera, joten syy on ollut jossain muualla kuin sinussa.

    Ison työn olet taas tehnyt, mutta ehkä muovien poisto auttaa. Vattu kun ei viihdy liian kosteassa.
    Olen aivan varma, (ellei ihan onneton kesä taas tule), että ensi kesänä joudut kyllästymiseen asti keräämään vattuja.
    Kaksi viimeistä kesää kun on olleet kovin ailahtelevia (säiden vuoksi) :-D
    Nyt huilaa välillä.

    VastaaPoista
  2. Toimelias olet ja tiedän miten raskasta on, ei ihme jotta selkä väsy.

    VastaaPoista
  3. Heh, sinulla on sopivan hurtti suhtautuminen omaan puutarhanhoitoosi!! Tsemppiä :D

    VastaaPoista
  4. Eihän sen puutarhan kanssa ole niin justinnsa :)

    Vatuista sen verran, että meillä viedään vatuille purut ja hakejätteet. Vähän vastaavaa kuin tuo turve, mutta krouvimpaa, emme siis lannoita vattuja. Hyvin tekevät satoa.

    VastaaPoista
  5. Eipä meillä ole pahemmin vattuja lannoiteltu istutuksen jälkeen. Karhunvatut hakeutuvat itsekseen viereiseen perunamaahan asti joten saavat juurien mukana tarvitsemansa.(ja minä kitken vattujen juurakoita pois).Tavalliset vatut ovat jokseenkin hoitamatta. Emme kuitenkaan kovin paljon vattuja kotona nauti, koska meillä on kotiloita jotka kiipeävät vattuhinkin. Keitän mehun seassa kyllä vattuja. Mökin lähistöltä poimin ns. villivattuja.

    VastaaPoista
  6. Jaa aa, Kaikki sanovat, ettei vattuja lannoiteta. Kyllä minä lannoitan. Kai se on maasta kiinni. Olivat hailakoita ja hentoja uudet versot. Kannoin toissa talvena kanalanpehkua jokaisen juurille. Sen jälkeen alkoi tapahtua. Ensi talvena meinaan uusia saman homman. Marjat ovat isoja ja maukkaita ja niitä on aika paljon...paljon :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos sulle vaan sellasesta urakasta, mitä siellä oletkin tehnyt vattupensaitten hyväksi, jo on ihme, jos et ensi vuonna saa vattuja!?
    Pidetään peukkuja!

    VastaaPoista
  8. kovasti on urakkaa vattujen kanssa sinulla. meijän jalostetut vattupensaat ovat villiintyneet, eikä tälle kesälle tullut montaakaan marjaa. en aio niitä enää alkaa pöyhimään, olen luovuttanut niiden osalta. hyvää pyhänseutua sinne :-)

    VastaaPoista