lauantai 17. lokakuuta 2015

Tuplat


Tämä on taas NIITÄ töitä, jolloin pitää ensin tehdä yksi homma, että saa tehtyä seuraavan, että saa tehtyä sen päähomman. Nyt oli niinpäin, että ensin piti odottaa yksi hunajatynnyrinostaja, että voin viedä kukat linkoomoon talviteloille, että voin laittaa tuplat.
Arvaa, säälittääkö leikata nämä kauniisti kukkivat pelakuut? Huomatkaa myös verhojen ja kukkien sävyjen yhteensopivuus!


                                                  Näin kaunis on tällä kertaa komposti.


Kukat talvehtivat tosiaan linkoomossa, siellä on vähän lämpöä ja ikkunakin löytyy, vaikka pieni. Käyn muutaman kerran talvessa vähän kastelemassa.

 
Ikkunoita on säilytetty kesän ajan aitassa ja ennen paikoilleen panoa ne täytyy pestä.

 
Ikkunat on merkitty hyvin.
 
 
Kesällä on ihanaa, kun tuplat on poissa, huone avartuu ja kukat mahtuvat ikkunalle.

 
Nyt talvi saa tulla. Tekokukkaset koristavat ikkunoita.
Minä niin tykkään tehdä tällaisia vanhanaikaisia töitä, joita lapsena näin äitini tekevän, ja kyllä tilkitsin itsekin vinttikamarini ikkunat. Äiti laittoi selstoffia ikkunoiden rakoihin, mutta kyllä sinne työnnettiin kaikenlaista tuketta. Rajalan ikkunoiden välissä oli kankaansuikaleita. Mieheni kotitalosta löytyi sukkahousuja. Sitten tietenkin liimattiin valkoinen liimapaperi raon päälle. Se kasteltiin kahvilautasella olevassa vedessä. Minä en laita liimapapereita, talossa ei asuta, ja niiden liottaminen olisi kova urakka. Superlonsuikale on vedon tukkeena.
 

Ja sitten taas erilainen lopetus. Kuvassa on mongolian vaahtera, ja kuten näette, sen alusta on ruohoton. Ei, minä en ole myrkyttänyt heiniä, enkä nyhtänyt niitä pois. Olen vain laiskuuksissani syksyisin haravoinut  pudonneet lehdet puun alle. Siinä näette katteen voiman!
 




9 kommenttia:

  1. Lapsuudesta muistan tuon tuplaikkuna homman. Eipä sitä nykyisin tehdä kun on nuo kolmin- tai nelinkertaiset lasi.t

    VastaaPoista
  2. Muistan lapsena nähneeni mummoilla ikkunan välissä vaikka mitä kosteuden poistajaa. Oli jäkälää, pumpulia, tukkuaskeja...jos vaikka mitä. Onneksi en itse enää joudu tuohon hommaan, on se aikamoinen työ.

    Pelakuuikkunasi on tosi kaunis ja värit tosiaan hehkuvat toistensa rinnalla. Nyt kukat saavat levätä ja odottaa kevättä.

    VastaaPoista
  3. Ihanat ikkunat. Kauniit verhot vielä lisäsomistavat. Pelargoniat ovat kauniita.
    Muistan nuo vanhat ikkunat ja talvi-ikkunoiden liimapaperit :-)
    Paljon jaksat uurastaa. Olet hyvin ahkera. Näppärä idea lakaista lehdet katteeksi. Eipä tarvitse kitkeä :-)

    VastaaPoista
  4. Meillä mökillä niin isot ikkunat että sisältä ei meinaa saada irti.Väliin olen laittanut keramiikkaesineitä kosteudenkerääjäksi.

    VastaaPoista
  5. Hienot ovatkin uudet ikkunat laittaa kesän jälkeen.
    Mutta voi noita pelargonioita, miten ihmeessä ne oletkin malttanut katkaista, on sydän ollut vereslihalla varmaankin!?
    Miten ihmeessä ne olisikin voinut jotenkin käyttää toiseen kertaan...mutta ei varmaankaan mitenkään.muutakuin maljakkoon vaan kaikki!
    Katsoin esdellisetkin postauksesi, olikin mielenkintoisia kaikki, kiitos!
    Anteeksi, kun mulla nyt tämä kommentointi on tällasta hidasta, mutta mun vie aikani nyt tyttären tyttö, Venla aikani kokonaan, jos ei muuten, mutta mielessäni ainaskin!
    Hän on niin ihku ihana!

    VastaaPoista
  6. Ihania pelargonioita.
    Maljakkoon laitoin osan pelargonioista aluksi, kukkivat.
    Meilläkin linkoomo on kukkien talvipaikka kellarikerroksessa.

    VastaaPoista
  7. Olet varautunut talveen hyvin. Samanlaisen surun kävin pelakuitteni kukkien leikkauksessa. Ne kun aloittivat kukintansa myöhään ja olisi vielä ollut halua jatkaa. Pakko oli leikata, kun pakkaset päälle painoivat.

    VastaaPoista
  8. Tuo onkin tärkeä pointti, että tuplat on hyvin merkattu, muuten tulisi ongelmia. Tuttua puuhaa minullekin lapsuudesta.
    Pelakuuikkunasi pitsiverhoineen on niin kaunis.

    VastaaPoista