sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Aikakauden loppu



Ja enkeli sanoi:
Minä vien sinut hellin käsin
yli kaarisillan.

Aika on pitkä ja aika on lyhyt. Aika on aina, aika on loputon, aikaa ei ole?
Kuitenkin, tämä elämä elää aikaa. Joskus se loppuu. Paikka on tyhjä.
Nämä viimeiset kymmenen vuotta äidin kanssa ovat opettaneet minulle enemmän kuin kirjat. Tärkeitä asioita. Tavara ei ole tärkeää, ilmat eivät ole tärkeitä, harrastukset eivät ole tärkeitä, kotikaan ei ole tärkeä. Kaiken vie muisti.
Se mitä jää jäljelle on tärkeää: läheiset ja rakkaus.

10 kommenttia:

  1. Kauniita, tärkeitä ja arvokkaita sanoja. Elämässä tärkeät asiat jäävät arjessa vähälle huomiolle ja kun tapahtuu jotain lopullista, ymmärtää mikä on ollut oikeasti tärkeää. Läheiset ja rakkaus :-)

    VastaaPoista
  2. Juuri näin se on. Kunpa vain kaiken touhunsa ja "kiireidensä" keskellä muistaisi asioiden oikean tärkeyden ja sen, millä on oikeasti väliä.
    Tiivistit asian niin hyvin.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti puit sanoiksi tärkeän asian.
    Minäkin tämän muuttorulijanssin ja muun keskellä joudun pysähtymään äidin sairaalasängyn ääreen ja usein tulee ajateltua tätä elämää ja sen tarkoitusta ja päättymistä.

    VastaaPoista
  4. Välittäminen ja rakastaminen... lähellä oleminen niitä me kaipaamme aina

    VastaaPoista
  5. Äidin menetys on erittäin kipeä ero. Hän on täysin samaa kuin me itse hän antoi elämän meille. Kauniiden ja niin tärkein sanoin muistat elon tärkeyden. Voimaa uusiin päiviin, ystävyydellä ♥

    VastaaPoista
  6. Rauha hänelle ja kiitoksen olet ansainnut huolenpidostasi. Viisaita sanoja, kun vain muistaisimme ne arjessa.

    VastaaPoista
  7. Kauniisti asian puet sanoiksi ja äiti on aina muistoissa vaikka nyt nukkuukin ikiunessa. Mikä on tärkeintä, mikä ei, sitä jää aina pohtimaan. Myötäeläen surussasi...

    VastaaPoista
  8. Kauniisti ja rakkaudellisesti sanottu !

    VastaaPoista