Kesällä sitten talo tietenkin maalattiin napolin punaisella punamullalla, millä se oli ennenkin maalattu. Tuli myös ajankohtaiseksi lisämaan osto. Myös Rajalan talon myyjä asuu Ruotsissa, eikä hänen lapsillaan ole enää siteitä Suomeen. Niinpä omistajarouva alkoi myymään metsiään ja toista taloaan. Silloin minä ilmoitin, että olen halukas ostamaan Rajalan ympäriltä lisää maata. Niin sitten Majalan pikkuinen talo on meidän maalla, eikä sitä tarvinnut siirtää.
Olin innoissani kerännyt oksia jo näin paljon. Niitä oli talvella vähän hankala käyttää. Sanoin melkein leikilläni miehelle, että olisipa kiva, kun olisi pieni liiteri.
Kummakseni hän alkoi seuraavana kesänä hommamaan sitä.
En edes uskaltanut esittää kainoa toivetta, että hyyskä olisi myös kiva, kun hän sitä jo suunnitteli. Ja katsokaa, kuinka hieno ovi siinä on! Se oli ladon ovena, ja niitä oli toinenkin. Ennen taloissa oli kahdet ovat porstuassa vierekkäin, nämä ovat sellaiset. Mies kysyi, maalaanko oven, mutta huokasin, että ei ikinä. Tämä on täydellinen!
Söpö hyysikkä siitä tuli! Se ei haise, kun siinä on erottelija, ja paksumpien jätösten päälle nakataan kuiviketta.
Näin hyvin uusi rakennus maastoutuu metsään.
Mieheni tykkää kokeilla kaikenlaista vanhanaikaista hommaa. Liiteriin tulee pärekatto. Ensin täytyy tietenkin saada mäntypölkyt. Niiden piti olla tuoreita, eikä kuivia. Punaisella värillä merkittiin päreen suunta.
Jännä reissu oli sitten matka päreiden höyläykseen.
Minun virka oli kuljettaa valmiit päreet auton peräkärryyn.
Miehellä oli muistissa lapsuusaikaiset päretalkoot.
Nyt Majalan talon ulkoiset puitteet ovat valmiit. Vielä vähän haaveilen oikeasta tiilihellasta. Aika näyttää saanko koskaan sellaista.
Olette monesti hämmästelleet korjaukseen kuulunutta työmäärää. Ei se ollut työtä vaan hauskuutta. Meillä kului talvi kivasti remontin teossa. Sitten kun kaikki oli valmista, tuli tyhjyyden tunne, mitä nyt? Talolla ei ole paljoa käyttöä, Rajala on se varsinainen mökki. Siellä on kummassakin huoneessa hyvät tulisijat, ja sen saa lämpimäksi vaikka talvipakkasella. Nyt siellä on taimet kasvamassa. Mutta Majala on LEIKKIMÖKKI. Kaikki te, jotka olette olleet pikkutyttöjä, muistatte kotileikit. Samaa leikkiä olen nyt leikkinyt.
Tulkaa kylään, saatte yöpyä vapaasti Majalassa! Ovi on auki!
Kylläpä siitä tuli hieno ja upea on liiteri-huussi yhdistelmäkin. Hieno juttu, että teitä molempia innosti sen laittaminen. Tiedän tuon tunteen, ettei remontointi tai rakentaminen tunnu työltä, silloin kun se on mieleistä ja hauskaa.
VastaaPoistaHienoa myös se,että saitte lunastaa tontin itsellenne.Kiitos mielenkiintoisesta Majalan -kunnostustarinasta, sitä on ollut hauskaa lukea.
Kaunista ja luontoon sopivaa. Yhdessä on kiva tehdä. On hienoa että tekeminen kiinnosti molempia - eikä se muuten olisi onnistunutkaan. Nyt pysyt ikuisesti pikkutyttönä, kun sinulla on leikkimökki. Ja kaunis sellainen :-)
VastaaPoistaHieno tarina!
Kiitos oli hauska lukea töistä joita teitte kunnostaessanne mökkiä. Todella kaunista ja niin hyvin maastoutunut on. Kyllä vaan olisi hauska nähdä livenä jakuinka erilainen kuva siitä tulee siten. Hauskaa pääsiäisen aikaa.
VastaaPoistaKyllä se tiilihella sinne vielä ilmestyy ja satumaanunelma on valmis :)
VastaaPoistaKiitos kutsusta! Minulla oli lapsena leikkimökki, joten ymmärrän hyvin. Oikea hyyskäkin ja liiteri, voih.
VastaaPoistaKiitos tarinasta! :)
VastaaPoistaKomian upea pihapiirin tarina!
VastaaPoistaMahtavuutta! Ja ei suinkaan tarina tähän lopu, tästä se vasta alkaa! <3
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että yhdessä on mukavaa tehdä, myös itse tekeminen ja suunnittelu ovat melkeinpä sitä projektin parasta antia.
VastaaPoistaMajala-projekti on upea juttu. Kivaa siitä oli lukea ja katsella kuvia.
Voi että, olisipa mullakin noin kaunis leikkimökki!
VastaaPoistaHieno loppputulos oli ja yhdessä onkin mukavaa puuhastella, se on sitä parhautta!
eihän tämä tarinakaan taida olla vielä loppu eikä Majala - käytön alkuahan tämä vasta on!
VastaaPoista