lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kalevalan mailla

 
Olen  jo kertonut, että olen lueskellut Kalevalaa, enkä malta olla kertomatta kokemuksiani siitä. Ensinnäkin, kun sain luettua sen toisen (vai oliko se kolmas) kerran, sydämen täytti ihmetys ja onni; kyllä meillä suomalaisilla on hieno kirja ja menneisyys!
Kirjaa on  monella eri lailla analysoitu. Minullakin on kirja, jossa Kalevalan kertomukset tarkoittaisivat taivaan kappaleita ja niiden kulkua. Toinenkin on, jossa Kalevalaa tulkitaan henkisen tiedon pohjalta. Minä en oikein tajunnut kummallakaan tavalla kertomuksia. Otin ne aivan tarinoina ja seikkailuina. Varmaan kuitenkin niiden pohjalla on totuutta.
Hauskaa oli lukea entisaikain suomalaisten varallisuudesta, kultaa ja hopeaa oli koruina ja aseina. Väinämöisellä oli vaskinen vene, naisten kaulassa saattoi olla helminauha. 
Tellervo tapion neiti
Kaikki kullassa kuhisi
hopeassa kulkeksihi
sormet kullansormuksissa
tukat kullansuortuvissa
kaula helmissä hyvissä.
 
Siistydestäkin annettiin neuvoja, tämä on pohjolan häistä :
Lähet astian pesohon
hulikkojen huuhtelohon
pese kannut korvinensa
tuopit uurtehuisinensa
maljat huuhdo, muista laiat
lusikkaiset, muista varret!
 
Joskus nauratti hienot kielikuvat, tässä Lemminkäinen lähtee hiiden hirveä hiihtämään:
Siitä veitikka verevä
tuo on lieto Lemminkäinen
lykkäsi lylyn lumelle
kuni kyyn kulon-alaisen
solahutti suopetäjän
kuni käärmehen elävän.
 
Siinä oli Lemminkäisellä liukkaat sukset, mutta sai hän lopulta hirven kiinni. Tietenkin morsianta vokotellessa. Kaikki miehet vokottelivat naisia, myös Kullervo:
Tuossa neittä mairotteli
kuihutteli kutkutteli
käsi orosen ohjaksissa
toinen neitosen nisoissa.
 
Ikävä kyllä tämä neito oli Kullervon kadoksissa ollut sisko. Tämän huomattuaan neitonen hyppäsi jokeen. Kullervon oli mentävä kotiinsa ja kerrottava äidilleen tapahtunut. Kalevalan äidit kohoavat kaikkein korkeimmalle : kaikki rakastivat hunsvottipoikiaan ja pelastivat ne monesta pulasta. Niinpä Kullervonkin äiti suunnitteli, että Kullervon pitää mennä piiloon, kunnes kaikki unohdetaan. Kullervo kuitenkaan ei halunnut, vaan aikoi lähteä sotimaan. Tässä kohdassa minulle tuli itku:
 
Sanoi siitä äitillensä:
äitiseni armaiseni
minun kaunis kantajani
itketkö sinä minua
koskas kuulet kuolleheksi?
Tuon emo sanoiksi virkki:
itkenpä minä sinua
kun sun kuulen kuolleheksi
itken tulville tupamme
siltalauat lainehille.
Mit en itkeä ilenne
kun en voine voivotella
itkeä inehmisissä
itken saunassa saloa
saunan lauat lainehille.
 
Se on erilaista muiden maiden kansalliseepoksiin verrattuna, että kaikki osasivat loitsia. He saattoivat kulkea eläiminä; lintuina, kaloina tai käärmeinä vaikeista paikoista. Useimmat osasivat loitsia esineitä, vallankin Väinämöinen. Myös naiset pystyivät tähän. Tove Jansson on sanonut saman asian: laulun mahti suurempi kuin laukun, siitä askeleelle tahti.
Uuden laulun Kalevala loppui eri tavalla kuin mihin olemme tottuneet.
Luin myös Elias Lönnrothin kirjoittaman esipuheen. Runoja on kerätty paljon enemmän kuin mitä kirjassa on. Elias yhdisteli niitä ja teki tarinoista kokonaisia. Hän myös muutti murteisia sanoja yhteisempään muotoon.
 
Tuo ylläoleva kuva on minusta aina ollut hieno, siinä äiti varoittelee poikaansa Joukahaista ampumasta Väinämöistä. Tietenkään Joukahainen ei totellut vaan ampui.
Kuten kaikki tietävät, kuva on Gallen-Kallelan. Joka syksy katson keltaisia pajun lehtiä, kun ne tuulessa kääntyvät samalla lailla, myös tuo aaltojen ajelu on jännä.
 
 
 

10 kommenttia:

  1. Kalevala ansaitsee kyllä paikkansa kirjahyllyssä. Silloin ja tällöin minä myös luen Kalevalaa, varsinkin, kun iskee ajatus kokeilla kalevalalaista poljentoa itsekin riimitellessään.
    Tämä sinun esittelysi saa aikaan, että saatan ruveta tutkailemaan kirjan moninaisia kielikuvia.

    VastaaPoista
  2. Poikkeaako kalevalan elämä paljonkaan nykyelämästä. Samat kujeet ja huolet vieläkin. Ainahan sitä kokeillaan loitisakin, nykyään tietokoneet työvälineinä. No metsään taisi mennä ;D

    VastaaPoista
  3. Kalevala antaa kyllä paljon nykyisyyteenkin oppia.
    Ninkuin tämä tiskaamisjuttukin oli oikein hyvä, niin noita nykynuoriakin voisi opettaa tällä samalla reseptillä, hi!
    Olipa hieno postaus!

    VastaaPoista
  4. Tuo Gallen-Kallelan kausi on mielestäni kaikkein kiinnostavin. Tyyliteltyä ja tehokasta, mielenkiintoista.
    Kalevala on puhutteleva kirja. Pitäisikin kaivaa se taas kirjahyllystä ja lukea uudelleen...

    VastaaPoista
  5. Kalevala on kyllä monipuolinen ja upea kansalliseepos.

    VastaaPoista
  6. Kalevalan teksti on minullekin mieluista luettavaa. Edellisen postauksesi jälkeen kävin varastosta oman Kalevalani, tarkoituksena lukea se kesän aikana uudelleen. Joten kiitos innostuksesta :-))

    VastaaPoista
  7. Kiitos kirjoituksesta Kalevalan maailmaan, en muista enään koska sen itse luin, eikä minulla ole edes kirjaa. Joten kiva tätä oli lukea :)

    VastaaPoista
  8. Kalevalan tekstit puhuttelee aina jos uteliaana uskaltaa niihin tutustua. Jotenki tuntuu jottei se enään tämänajan henkeen oikein istu. Vaan me jotka jo nuorena niitä luimme ja lallatimme, on Kalevala aina ajankohtainen.

    VastaaPoista
  9. Kalevala on antoisa kirja. Unkarilaiset osaavat hyvin myös meidän Kalevalaamme - toki unkariksi.

    VastaaPoista
  10. Kalevala on hieno teos ja minusta Gallen-Gallelan kuvittamana silmälle oikea nautinto.

    VastaaPoista