lauantai 17. tammikuuta 2015

Silityslauta

 
Olen jo kauan kaivannut sähköttömään mökkiini silityslautaa. Mikään rautainen kapine ei ole kelvannut, vaan sen piti olla puinen.  Entisöintikaverini oli löytänyt kirpparilta sopivan laudan eikä malttanut olla entisöimättä sitä. Niinpä sain sen näin hienossa kunnossa.

 
 


Ensin täytyy laittaa rauta kuumenemaan. Olen joskus riemuissani löytänyt kirpparilta justiinsa samanlaisen silitysraudan kuin minun lapsuuden aikaisessa kodissani oli. Siinä lukee Mainos.
 

 
Siihen kuuluu vielä varaluoti. Kun toisella silitetään, toinen kuumuu sillä aikaa hellalla.
 

Hain kaapista liinan, pitihän minun kokeilla osaanko silittää. On se vaan vähän eri tuntuinen tuo rautarauta. Eikä tahdo tietää onko se tarpeeksi kuuma. Sitä täytyy kokeilla. Entisvanhaan jotkut kokeilivat rautaa syljellä kostutetulla sormella, mutta minä en uskaltautunut moiseen.

 
Siinä silittäessä katsoin liinan kuviota tarkemmin ja mehiläinenhän siinä on! Samalla ihailin käsityön tekijän käsialaa.

 
Sitten liina pääsi pöydälle.

16 kommenttia:

  1. Onpa soma liina ja koko tuo asetelma tuoleineen. Meilläkin on tuollainen vanha silitysrauta, mies käyttää sitä suksien pohjien hoitoon.

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana sähkötön mökki. Onko se mökkikäytössä kesät ja talvet? Piti katsoa kuvat monta kertaa. oli niin ihana .Muistan nuo vanhat raudat, mummilla oli niitä. Vau, hieno postaus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki on kotoa noin 15 km päässä, niin että siellä tulee käytyä usein. Kesällä siellä on puutarhahommia ja talvella lämmitän uuneja. Ei siellä yötä juuri talvella olla. Eikä se ole meidän mummola vaan ostettu autio talo.

      Poista
  3. Ihana postaus, täynnä kodikkuutta ja lämpöä. Tuollaisen pirtin kun vielä saisikin.

    VastaaPoista
  4. No niin. Meni syteen tai saveen, pulmat ovat ratkaistut. Hieno lauta ja rauta.

    VastaaPoista
  5. Sinun mökillä on ihana tunnelma ja kodikasta. Pöytäliina on upea, oletko itse kirjonut?

    VastaaPoista
  6. Mitä ihanaa muistoja herättävää tunnelmaa, voi että! Ja miten sattuikin - ihan selvä mehiläinenhän liinassa :) Yhtäkkiä myös muistin, miten äiti tosiaan märällä sormella kosketti nopeasti raudan pohjaa (vaiko pintaa?). Eipä tuollainen olisi ikinä tullut mieleenkään ilman muistutustasi.

    VastaaPoista
  7. On varmasti haastavampaa silittää tuollaisella raudalla kuin nykyajan höyryvekottimilla. Kaunis liina ja ihana tunnelma:)

    VastaaPoista
  8. Hurjaa, olet uskaltanut ottaa vanhat tavat käyttöön. Minä pelkäisin polttavani silitettävät, vaikka osaan kyllä sormella tarkistaa raudan kuumuuden, vieläkin sitä joskus teen vaikkei tarvitsisi. Tuommoista mökkiä olen Suomesta haaveillut, mutta kun ei ole sitä autoa..

    VastaaPoista
  9. Onneksi liina pysyi valkoisena.

    VastaaPoista
  10. Kaikki on mahdollista sinulle!

    VastaaPoista
  11. Olet sinä mainio tyylilyyli. Hieno on rauta ja lauta!

    VastaaPoista
  12. Olipa tuttua tuo raudan kuumuuden kokeileminen. Olen aivan tenavana silittänytkin hellalla lämmiteltävällä raudalla. Nyt kolme sellaista on vain koristeena.

    VastaaPoista
  13. Vaikka tulisi millainen myrsky, niin pärjäät hyvin - puuhella, silitysrauta ja kaikki muut tarpeelliset vempeleet ...

    VastaaPoista
  14. Sieläpä ei sähkökatkokset haittaa vaatehuoltoa jos ei muutakaan. Oikea löytö tuo silityslauta.

    VastaaPoista