perjantai 5. heinäkuuta 2013

Maalaamo

 Puretun riihen paikalle rakennetaan halli työkaluja ja -koneita varten.
Valutalkoot on pidetty ja muistinpa kirjoittaa vuosiluvunkin tulevia sukupolvia varten, keitä he nyt sitten ovatkin.
Tämä aika-asia minua aina mietityttää, nyt me rakennamme uuden rakennuksen ja joskus, vaikka sadan vuoden päästä se on lahonnut ja romahtanut tai purettu. Näin me ja meidän työ katoaa tästä maailmasta.

Minun hommia on aina ollut maalaaminen, koska se on minusta mukavaa. Tällä kertaa maalaamo on laitettu autotalliin, koska sade kastelisi laudat. Viimeksi maalasin myös punaisia lautoja, mutta sitä ennen keltaisia. Ja niitä oli paljon, koko Rajalan talo.
Tässä taitaa olla vasta yksi seinä!

3 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää. Vuosilukuja ja kivoja yllätyksiä kannattaa jälkipolville jättää :)Minäkin tykkään maalamisesta.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, saatte tärkeitä uusia tiloja!
    Minäkin mietin just eilen tuota, miten meidän aikaansaannokset ja muistotkin katoaa. Jälkeläisetkään eivät enää kunnolla tunne menneitä sukupolvia. Vain pieniä juttuja, kuten isoisän olkihattu. Siinäpä perspektiiviä tähän päivään.

    VastaaPoista
  3. punamultaako? sinulla on mukava kesähomma todella:)) vuosiluku on tuleville polville hieno muisto. viimeksi kiitin ajatuksissani leivintiinuni tekijää, hän oli kaivertanut kanteen vuosiluvun, 1874.

    VastaaPoista