Vanha riihi on tullut tiensä päähän. Seinähirret ovat lahonneet korjaamattomiksi.
Olin ajatellut, että jospa sen voisi pelastaa. Ajattelin, että jos sen vuoraisi päältä päin ja jättäisi riihivanhuksen sen sisään, mutta näin tässä taisi käydä.
Ovi reuskottaa vielä sijoillaan.
Tietenkin ahkerien ihmisten aherrusta leivän saamiseksi.
Riihiä on ennenvanhaan käytetty myös vainajien säilytykseen.Tiedän ainakin pienet keskoskaksoset jotka ovat aloittaneet viimeisen matkansa täältä. Luulen myös, että Suomen sodan sotilaita on pidetty täällä, ainakin naapurin riihestä on minulle kerrottu, että se oli puolillaan sotilasvainajia.
Löytäköön riihitonttu uuden majapaikan. Tervetuloa vaikka uuteen rakennukseen. Eihän se tietenkään ole yhtä kotoisa.
Hyvästi mennyt aika!
Purkaminen on riihelle arvokkaampi loppu kuin pystyyn lahoaminen ja lopulta luhistuminen. Hyvä, että kuvaat se viimeiset hetket :)
VastaaPoistaPaljon on riihivanhus nähnyt varmaankin, monta elämäntarinaakin.
VastaaPoistaJa monta ihmistä saattanut viimeiseille matkalleen, niinkuin sanoitkin.
Se on nähnyt iloa ja surua matkansa varrella.
Ihan mieli herkistyi riihestä ja sen tarinasta. Voisiko siitä jonkun hirren säilyttää...monumenttina?
VastaaPoistaRiihenne sai arvoisensa lopun, kun noin hellävaroen sen olette purkaneet, kaikkia muistoja kunnioittaen. Osa hirsistä näyttää olevan viellä hyvässä kunnossa, joten uskonpa niiden pääsevän jatkamaan elämäänsä jossain toisessa muodossa pihamaallanne:))
VastaaPoistaVoi mikä mieltä lämmittävä mutta samalla hieman surullinen historia. Minkähän ikäinen riihivanhus oli?
VastaaPoistaKyllähän se niin on, ettei kaikkea vanhaa voi säilyttää, vaikka kuinka mieli tekisi.
VastaaPoistaOHHOH, vai niin sille lopulta kävi!
VastaaPoistaOi miten surullista kun jouduitte riihen purkamaan.
VastaaPoistaMutta hää on palvellut monen monta rakasta vuotta!
Juu lasten hoito alalla jatkan..menen ma alkaen lastenhoito vuorohoito yksikköön töihin.
Aurinkoista viikonloppua sinulle!