lauantai 16. maaliskuuta 2013
Kyllä se siitä
Tämä on (ehkä) vihonviimeinen tuoli jonka teen. Tuolihan oli maalattu ruskealla lattiamaalilla ja tunki väkisin kirpparilta mukaani. Maalin keksijä on varmaan saanut nobel-palkinnon, niin kestävää ja vaikeasti poistettavaa maali oli. Sitä sai hampaat irvessä rapata. Niin, ja maalaaja oli maalannut tuolin myös alapuolelta, joka paikasta!Nyt se kuitenkin on näin valkea, ja puhuin entisöintipiirissä ääneen, että taidan lähteä petsaamaan tämän. Heti joku tuli sivusta ja sanoi, että tuolin liitokset notkuvat. Niin ne notkuikin ja monesta kohdasta! Ei siinä auttanut muu kuin että tuoli kapuloiksi ja uusi liimaus. Ensi kerralla varmaan pääsen petsaamaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana tuoli ja paljon työtä vaan sen arvoista ♥
VastaaPoistaKyllä sinulla on taitoa ja tekniikkaa. Hieno tuoli tulossa!
VastaaPoistaAlkaa olla istuin joka vieraalle :)
VastaaPoistaKyllä kova työ palkitaan! :)
VastaaPoistaOlet sä vaan aikamoinen nainen!
VastaaPoistaLuulen, että tuolit vainoavat sinua:)))) Miksi minusta tuntuu, että tuo ei jää viimeiseksi....
VastaaPoistaSellaisella ruskealla meilläkin vanhan tuvan lattia maalattiin...
VastaaPoistaonpahan taas askarreltavaa - ei aika käy pitkäksi.
Vannomatta paras:) Voihan olla, että jostain kirppikseltä työntyy joku kaunis tuoli taas mukaasi:) Sinulla on jo kylvötkin hyvällä mallilla, minä vasta aloittelen niitä.
VastaaPoistaaikamoinen puuseppä oletkin tuulento, niinhän sitä vanhassa laulussakin sanotaan, et puuseppää aina tarvitaan:)) ei hyvää harrastusta kannata heivata
VastaaPoistaEns kerralla vain petsaushommiin, ei taida notkua enää:)
VastaaPoista...mutta lopussa kiitos seisoo.
VastaaPoista