lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kyllä se siitä

Tämä on (ehkä) vihonviimeinen tuoli jonka teen. Tuolihan oli maalattu ruskealla lattiamaalilla ja tunki väkisin kirpparilta mukaani. Maalin keksijä on varmaan saanut nobel-palkinnon, niin kestävää ja vaikeasti poistettavaa maali oli. Sitä sai hampaat irvessä rapata. Niin, ja maalaaja oli maalannut tuolin myös alapuolelta, joka paikasta!Nyt se kuitenkin on näin valkea, ja puhuin entisöintipiirissä ääneen, että taidan lähteä petsaamaan tämän. Heti joku tuli sivusta ja sanoi, että tuolin liitokset notkuvat. Niin ne notkuikin ja monesta kohdasta! Ei siinä auttanut muu kuin että tuoli kapuloiksi ja uusi liimaus. Ensi kerralla varmaan pääsen petsaamaan!

11 kommenttia:

  1. Ihana tuoli ja paljon työtä vaan sen arvoista ♥

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinulla on taitoa ja tekniikkaa. Hieno tuoli tulossa!

    VastaaPoista
  3. Alkaa olla istuin joka vieraalle :)

    VastaaPoista
  4. Luulen, että tuolit vainoavat sinua:)))) Miksi minusta tuntuu, että tuo ei jää viimeiseksi....

    VastaaPoista
  5. Sellaisella ruskealla meilläkin vanhan tuvan lattia maalattiin...
    onpahan taas askarreltavaa - ei aika käy pitkäksi.

    VastaaPoista
  6. Vannomatta paras:) Voihan olla, että jostain kirppikseltä työntyy joku kaunis tuoli taas mukaasi:) Sinulla on jo kylvötkin hyvällä mallilla, minä vasta aloittelen niitä.

    VastaaPoista
  7. aikamoinen puuseppä oletkin tuulento, niinhän sitä vanhassa laulussakin sanotaan, et puuseppää aina tarvitaan:)) ei hyvää harrastusta kannata heivata

    VastaaPoista
  8. Ens kerralla vain petsaushommiin, ei taida notkua enää:)

    VastaaPoista