Ajelin taas kerran rekan perässä. En ole enää kovin innokas ohittelija, ellei ole aivan loistava ohituspaikka. Siinä ajellessa muistelin kotiani, se oli joskus ollut kestikievari. Talon silloinen poika, kertoi, että hänen lapsuudessaan hänkin joutui viemään matkustajia hevosella seuraavaan pitäjään majataloon. Pimeällä oli kuulemma ollut hevosen aisoissa lyhdyt. Sitä sitten muistelin, että tätä tietä pitkin silloin ajeltiin, kuinkahan kauan matkassa meni? Siitäpä sitten juolahti mieleen, että NOPEAMMIN NÄIN PÄÄSEE KUIN HEVOSELLA.
