Suomi100 kollaasi

Suomi 100 /6

Suomi 100 /5

Suomi 100/4

Suomi 100 / 3

Kuukausihaaste Suomi 100, 2

Suomi 100, marraskuun haaste

Tähän haasteeseen piti taiteen keinoin kuvata 100 vuotta täyttävää kotimaataan. No, en ehkä taiteen keinoin osallistu, mutta kerron kuvin, mikä minulle on tärkeää. Mistä olen kiitollinen.

Aforismi

Ajelin taas kerran rekan perässä. En ole enää kovin innokas ohittelija, ellei ole aivan loistava ohituspaikka. Siinä ajellessa muistelin kotiani, se oli joskus ollut kestikievari. Talon silloinen poika,  kertoi, että hänen lapsuudessaan hänkin joutui viemään matkustajia hevosella seuraavaan pitäjään majataloon. Pimeällä oli kuulemma ollut hevosen aisoissa lyhdyt. Sitä sitten muistelin, että tätä tietä pitkin silloin ajeltiin, kuinkahan kauan matkassa meni? Siitäpä sitten juolahti mieleen, että NOPEAMMIN NÄIN PÄÄSEE KUIN HEVOSELLA.

Mainosten todellisuutta edelleen

mainokset

Mainosten todellisuutta

Mainosten todellisuus

Luovatko mainokset todellisuutta?

Mainosten todellisuus

Tämä epäkohta on minua jo vuosia harmittanut. Sama koskee terveyssiteitä. Niihinkin kaadetaan sinistä nestettä. Eikö punainen olisi hienompaa???

Tuoli

Lupasin joskus keväällä näyttää entisöimäni vanhan tuolin. Tässä se on hienosti esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä.

Tein tämän tyttärelleni. Olin jo kerran ennenkin tehnyt saman tuolin hänelle, mutta se oli ollut koiran lempipaikka ja oli vähän nuhraantunut. Nyt hänellä on uusi koira. Tulin maininneeksi mattopiirissä, että entisöin koiralle tuolia. Eräs ihminen äimisteli: KOIRALLE? TUOLIA? Hänen koiransa saa olla vain lattialla. Meidän Lili saa olla sohvalla ja tuolissa, mutta sänkyyn hänellä ei ole asiaa.

Taas täällä

Hei taas. Olen ollut pitkään tauolla, mutta nyt olen taas täällä. Kesä on ollut aika kiireinen. On ollut sitä mehiläisten hoitoa, puutarhan hoitoa ja sen kaiken lisäksi on tehty remonttia. Olen ollut remonttipaikan maalari, siis aivan maalaajamestaaja. Kaikki mikä on maalattua on ollut pensselini jälkiä. Katto, seinät, keittiön kaapit ja listat on maalattava. Niinpä aika on ollut vähän kortilla. Ensin piti tehdä aamulla yhtä, vaikka maalata, sitten on koiran kävelytys, sen jälkeen on tehty toista, vaikka puutarhan hoitoa ja sitten taas koiran kävelytys. Sen jälkeen olen istunut sohvalle telkan eteen ja päättänyt, että nyt en tee yhtään mittään! Niinpä olen tänä kesänä perehtynyt TV:n mainoksiin ja niistä on tullut kuvia. Aloitan ensimmäisestä:

Minua alkoi ärsyttämään mainos, missä kaunis nainen nousee merestä sininen märkäpuku päällään, hymyilee ja riisuu puvun. Sitten hän menee istumaan ja on niin onnellinen, kun on SILEÄ. Aloin miettimään, kuinkahan karvainen hän mahtoikaan olla ennen karvojen ajelua.

Kuka olen?

Taideterapia on tosi tehokasta! En olisi arvannut! Siinä mieli myllertyy joka kerta. Samaa asiaa voin käsitellä eri puolelta.

Tässä kuvassa oli kysymys identiteetistä. Koska en osannut tehdä tätä järjellä, elämän eri aikakausia muistellen, tein tämän niin, että annoin pensselin viedä. Kuka olen?

Tuolia on taas vähän tehty

Heinien päälle on nyt laitettu vaahtomuovit. Ne piti liimata.

Selkänojan tueksi laitoin vielä vähän flokkivanua.

Ja vielä  kangasta.

Harmi, ettei vaahtomuovi ollut aivan sopivan kokoinen, vaan sitä piti pienentää. Jäihän siihen tietenkin epätasainen pinta ja se näyttää näkyvän hyvin kankaan läpi. Toivottavasti päälle tuleva dacron-vanu peittää jotain.

Tunteet, kollaasi

Tunteet

Ne ovat kuin keinu,

ylös

alas

kuin syke:

 elämän ääni.

Tunteet, kollaasi

Tunteet 6

Ilo

Ilo kieppuu ympäri

ja purskahtaa kuplina

sisällään

lapsen nauru

tiu´un helinä

värien leimahdus.

Näin maailma avartuu.