tiistai 3. tammikuuta 2017

Kalevalan vuosi


Kirjoittelin tännekin aina välillä Kalevalasta, kun työstin sitä kirjaa, Kalevalan kultalanka. Luin Kalevalan  varmaan kuusi kertaa läpi. Luin myös erilaisen Kalevalan, joka on koottu myöhemmin ja siinä on erilainen loppu.

Moni on tulkinnut Kalevalaa. Olen ollut luennolla ja ostinpa kirjankin tekijältä, joka oli sitä mieltä, että Kalevala kuvaa tähtikarttaa. Yritin lukea kirjaa, mutta kun en tuntenut muutamaa tähteä enempää taivaankappaleita, ei lukemisesta tullut mitään. Sitten on myös sellainen tulkinta, että tapahtumat ovat myyttejä jotka kuvaavat vihkimyksiä.
Kyllä ymmärränkin erilaiset tulkinnat, onhan entisaikaisia viisauksia piilotettu satuihin ja tarinoihin. Niin ne ovat säilyneet sukupolvesta toiseen.

Itse luin Kalevalaa juuri niin kuin siinä kerrottiin. Kunnioitan suuresti entisiä runoilijoita ja ihmisiä; kuinka ehyesti Kalevalan sankarit ovatkaan kuvattu! Aivan samat ihmiset löytyvät jokaisen meidän tuttavapiiristä tai ainakin somesta. Joukahainen oli näsäviisas tietäjä olevinaan. Kuitenkin hänen tietonsa olivat lapsellisia ja naurettavia. Tuli mieleen, että hän oli hemmoteltu kakara, joka suuttui tulisesti, kun hänelle naurettiin. Kullervo oli pahoinpidelty ja huonosti hoidettu lapsi. Hänen sisällään oli suunnaton viha. Näitäkin lapsia tiedämme. Hänen kohtalonsa oli traaginen, itku silmin luin sitä. Lemminkäinen oli kovaluontoinen ja piittaamaton naisten hyväksikäyttäjä ja tunnettu räyhääjä ja tappelija. Tuntuuko tutulta? Pohjolan emäntä Louhi rakasti valtaa ja teki kaikkensa  pitäessään siitä kiinni. Ilmarinen oli kiltti ja hyvä ihminen, joka oli aina valmis auttamaan.
Kaikkein vaikein minulle oli Lemminkäinen. En löytänyt hänestä mitään hyvää. Miten tuon tuollaisen ihmisen Tuulikin ympäristöön? Mietin jo kaikkea nettipedofiilejäkin, mutta tajusin, että ei sellaista voi lasten kirjaan!
Kalevalan äidit ovat taas toinen asia. He olivat valmiita kaikkeen lastensa vuoksi. Tiedättekin Lemminkäisen äidin. Kullervonkin äiti oli heti valmis pelastamaan poikansa, kun tämä kertoi pilanneensa siskonsa niin että hän hyppäsi koskeen. Toisen kerran itku tulikin silloin kun Kullervo kyseli isältään, siskoltaan ja veljeltään, että surevatko he, jos hän sodassa kuolee. Nämä vastasivat, että eivät sure, parempi saadaan tilalle. Äiti sanoi, että hän itkee lattiat märäksi ja jos ei kehtaa muiden nähden itkeä niin menee itkemään saunaan piiloon. Olen itsekin tehnyt niin.
Entäs Väinämöinen? Minun mielestäni hän on Suomen kansan paimen, joka tuo korkeampaa viisautta ihmiskunnalle.
Entä Sampo? Eivät muutkaan ole keksineet mikä Sampo oli. Sanoisin, että jos sellainen olisi nykyaikana, se olisi tietokone!
Huikea matka kaikenkaikkiaan. JIPPII  KALEVALA!!

6 kommenttia:

  1. Kalevala on kyllä huikea teos. Sain itsekin olla mukana ryhmässä joitain vuosia sitten jossa työstimme multiamediaesitystä Kalevalan eri osista. Uskomatonta miten monipulisia esityksiä siitä sai aikaan.

    VastaaPoista
  2. Kalevala on minullakin hyllyssäni, vaikkei siellä enää montaa kirjaa olekaan. Se on viisaita ajatuksia täynnä ja itse olen kiinnostunut sen riimimittaan. Se on aivan upeaa tekstin antia.
    Komppaan sinua: Jippii Kalevala.

    VastaaPoista
  3. Olipas jännät perustelut, mutta varmaan oikeat, sanoo asiaan perehtymätön :)

    VastaaPoista
  4. Upea piirros. Kalevala löytyy kirjoistani. Kiehtova kirja onkin.
    Mielenkiintoisia ovat tulkintasikin Kalevalan hahmoista.

    VastaaPoista
  5. Minulla on kolme erilaista kalevalaa .Perinteinen ja ja kuva kalevala sekä Virolaisten Kalev-poik. Kannatan sitä ,että ihmisten pitäisi myös lukea , teksti on mahtavaa. Jippiiii

    VastaaPoista
  6. Ostin juuri tyttärelleni sellasen Kalevalakirjan, joka oli kuvitettu kauniisti.
    Hienon kuvan olet piirtänyt kirjaasi.
    Onnea sulle tälle vuodelle 2017!

    VastaaPoista