Ihanaa, sain kirjan ja siinä on kannetkin. Alkoi jo hermostuttamaan, että painoinko "lähetä" nappia kun laitoin kansia! Adlibriksessä oli kirja myynnissä, mutta tekstillä: ei ole kuvaa. Tietenkin ajattelin, että joo, kannet jäi pois! Mutta sisältöön!
Tuulikin elämä muuttuu, kun hän yhtäkkiä tupsahtaa keskelle Kalevalan kuohuvaa elämää. Näsäviisas Joukahainen taiotaan maan sisään, vihainen Kullervo muuttaa lehmät susiksi ja karhuiksi, jotka tappavat talon emännän ja kuu ja aurinkokin katoavat taivaalta ja ikuinen yö vallitsee. Onneksi paikalla on viisas tietäjä Väinämöinen, joka osaa auttaa ja ratkaista pulmia. Tuulikin omassa elämässä on myös pelottavia pulmia, mutta hänelläkin on viisas auttaja, oma mummo. Mutta mitä ovat nuo langat, joita Tuulikille laskeutuu taivaalta?
Ote kirjasta.
– Perutaan koko fanikerho, ehdotti
Tuulikki. – Ei se Mika olekaan kiva.
– Ei
olekaan. Minusta on tylyä, että se vaihtoi joka päivä tyttöystävää. Sekin Laura
kuulemma itki. Se väitti, että Mika oli ollut ilkeä.
– Eikä sekään ole kivaa, että ottaa iskän
auton ja ajaa sen romuksi, eikä ole vielä ajokorttiakaan.
– Olisiko se ollut humalassa, epäili Tuulikki.
Tytöt repivät fanivihosta kirjoitetut sivut
irti ja palastelivat ne pieniksi silpuksi ja heittivät roskikseen. Heti tuntui
paremmalta.
– Minä olen pettynyt miehiin, sanoi Sofi
varmalla äänellä.
Tuulikkia vähän nauratti Sofin mielipide,
mutta hän oli sitä mieltä, ettei ainakaan faniteta ketään koskaan.
Illalla hän mietti Mikaa.
– Mika oli kyllä kaunis, mutta ei välittänyt
muista. Hän varmaan ajatteli vain itseään, mietti Tuulikki.
***
Tuulikki istui
pihamaalla kaivon vieressä ja kehräsi. Hän oli oppinut jo hyväksi kehrääjäksi,
kehrä pyöri sukkelasti ja Tuulikki venytti villaa sormissaan. Enää kukaan ei
valittanut hänen lankaansa myhkyräiseksi. Nyt oli vielä hyvä kehrätä, kun
ulkona oli valoisaa, vaikka kesä olikin jo lopuillaan. Koivun lehdet kellastuivat
ja pihlajat notkuivat marjoista.
Kesä
oli ollut outo. Ilmari-isäntä suri kuollutta vaimoaan. Hän ei syönyt eikä
juonut, istui vain synkin näkemättömin silmin. Hänen vanha äitinsä oli noussut
vuoteeltaan ja yritti houkutella poikaansa reipastumaan, mutta tämä vain työnsi
äitinsä syrjään ärtyisästi.
Tuulikki oli
kasvanut kesällä. Mummo oli tosiaan antanut hänelle hameen. Siinä oli soljet
olkapäillä ja Tuulikki tunsi itsensä melkein aikuiseksi. Nyt hän kehräsi ja
katsoi kuinka isäntä kulki selkä kumarassa pajalle päin. Muukin väki pysähtyi
töissään ja katsoi isäntää. Pajasta alkoi nousta savu ja isäntä huusi orjia
paikalle. Savu tiheni ja tuli leimusi oviaukosta.
Katkelma oli osa Lemminkäisen tarinaa ja tämä kuva on tietenkin Kullervon tuhotöitä.
Kirjaa saa Adlibriksestä!
Wau, onnea kirjasta!
VastaaPoistaOnnea uuden kirjan johdosta!
VastaaPoistaMonissa nettikirjakaupoissa lukee, että ei kuvaa. Ne vaan eivät kai viitsi ladata sitä, kun vie enemmän tilaa. Hyvä kuitenkin, että on myynnissä, sieltä sen saa edullisemmin kuin BOD:ilta. BOD kun tuo kotiin asti ja se tietenkin maksaa.
Onnittelut uuden kirjan johdosta, vau!!!!!!
VastaaPoistaMuistaakseni ne kansikuvat tulevat hieman jälkijunassa.
Paljon onnea uuden kirjasi ilmestymisestä. Tosi upeaa.
VastaaPoistaMonesko tämä jo laskuissa onkaan?
Neljäs. Jostakin syystä piti tehdä Kalevalasta, vaikka aloitin eri aiheesta!
PoistaKiva, kiVA! Onnittelut uudesta "lapsukaisesta"
VastaaPoistaOnnea uudesta kirjasta, vau neljäs jo!
VastaaPoistaOnnea kirjoittajalle ja mielenkiintoista on. Ihanaa joulua sinulle ♥
VastaaPoistaOnnea kirjallesi oikein paljon!
VastaaPoistaToivon sulle oikein Hyvää Joulun aikaa ja parempaa Uuttavuotta 2017!
Onnea uudelle kirjallesi! Kauniit kannet!
VastaaPoistaHyvää Joulua sinulle!
Onnittelut kirjailijalle ja Hyvää Joulun aikaa ♥
VastaaPoistaHyvää Joulua teille ja onnittelut uudesta kirjasta :-)
VastaaPoista