Nyt minun täytyy ensin selittää tekoni. Nämä kirjaimet eivät ole valitettavasti taidetta eikä kalligrafiaa, eikä edes minun keksimiäni. Tosin olen itse niitä muokannut. Olen käyttänyt näitä tonttulan kirjainsatuja opettaessani ekaluokkalaisille äänteen ja kirjainten yhdistämistä. Sadut olivat niin hauskoja, että kun ysiluokkalaiset tulivat koululle TETtiin, he aina sanoivat: minä muistan vielä ne kirjaimet! Tässä ensimmäinen!
Kerran tonttulan lapset kuulivat pihalta kummaa ääntä: SSS SSS ! Kun he juoksivat katsomaan, he näkivät suuren käärmeen pihalla sihisemässä. Ääni oli heistä niin hauska, että he piirsivät paperille paljon käärmeen kuvia ja viisas tonttulan vaari sanoi, että käärmeen kuva voisi olla sihinä-äänen merkki: S !
Niinpä onkin, mutta tonttujenkin varmaan kannattaa vähän varoa, kun on tuo sahalaita selässä.
VastaaPoistaHauska tapa opetella:-) Katsoa saa S -kirjainta vaan ei koskea :-)
VastaaPoistaMainio idea!
VastaaPoistaOn se aika sihisevä ässä. Kannattaakin piirtää monta paperille, että tunnistaa ja kiertää kaukaa, jos tulee vastaan.
VastaaPoistaSuhisee,sihisee S-kirjain ja monella vieläkin väärin.Minulle tuli puhetesapiassa tutuksi.
VastaaPoistaKaikki luova ilmaisu on taidetta ja tässähän luovuutta on paitsi kuvassa myös itse tarinassa ja tarkoituksessa.
VastaaPoistaSSssiinä on tontuilla ihmetelemistä.
Oi, mikä kunnianosoitus ysiluokkalaisilta! Ett muistivat!
VastaaPoistaJa kivaa, että esittelet meille nämä mieleenpainuvat kuvat ja tarinat!