torstai 2. kesäkuuta 2016

Paljain jaloin


Minulla on ollut koko kevään ajan hauska projekti. Tätini, 85-vuotias, kirjoitti lapsuuden muistelmansa ja minä lupasin kirjoittaa tietokoneelle, laittaa kuvat ja tehdä sen kirjaksi. Sain ährätä monet illat BOD:n tiedostojen kanssa. Ei ne toimi niin unelmanomaisesti, kuin ne siellä pääpaikalla luulevat. Monet kymmenet kerrat latasin kansikuvaakin, eikä se tallentunut, kun sitten kerran naps, se tallentuikin jostain taikasyystä. BOD:lle laittaminen on halpaa. Tällaisen kirjan teko, joka ei mene nettikirjakauppaan maksaa 0 euroa. Tietenkin tilatut kirjat maksavat jonkin verran, mutta koska tämä kirja on aika ohut, hinnaksi tulee vähän päälle 5 euroa.
Nyt  tiedosto  on laitetty BOD:lle ja kohta tätini saa paketillisen kirjoja. Jännittää, miltä se näyttää.
On niin tärkeää säilyttää vanhempien ihmisten muistoja. Ne häviävät muuten kokonaan.
Minä vaan annan muistojeni kuolla. En halua, että niitä kaikkia toilauksia kukaan tietää, hyvä kun itse pystyn muistelemaan!!!

7 kommenttia:

  1. Ihana nimi kirjalla!! Hyvä kun autoit muistojen säilömisessä.

    VastaaPoista
  2. Teit tärkeää työtä. Minusta on hienoa, että säilytetään vanhoja muistoja kuvina ja kertomuksina.

    VastaaPoista
  3. Hienoa työtä teet!Uskon, että tätisi on onnessaan.

    Minunkin pitäisi tehdä samoin oman 87-vuotiaan kummitätini muistelmien kanssa.

    VastaaPoista
  4. Olet tehnyt tärkeää työtä ja juuri muistelut ajasta ennen ja nyt. Minua harmittaa kun en haastatellut omaisiani enemmän . Jäi monta asiaa kuulematta ja nyt heitä ei ole. Kaikki asiat joita olen saanut haastatteluissa on minulla vaan kukaan muu ei välitä. Toivotaan tuolle kirjalle menestystä ♥

    VastaaPoista
  5. Sukujuuret alkaa vanhemmalla iällä kiinnostaa, tädiltä ei tullut paljon kyseltyä nuorena,nyt saa kirkonkirjoista tietoa virallisesti. Äitiltä vielä jotain ongittua.

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että teitte yhdessä muistemat kirjaksi. Minunkin olisi pitänyt, vaan se on myöhäsistä. Ehkä voisin kirjoittaa ne, miten itse muistan ajan 50-luvun alusta näihin päiviin.

    VastaaPoista
  7. Upeaa, nyt sukulaiset saavat lukea tädin tarinaa kirjasta ja säilyttää muistoja tuleville polville. Kyllä olisi anopillakin ollut paljon tarinaa kirjoitettavaksi, lottana kun toimi sota-aikana. Karjalasta oli kotoisin ja paljon oli elämässä tapahtunut muutoksia.

    Äidiltäni ja isältäni saisin vielä paljon kirjoitettavaa muisteltavaksi. Niin oli maailma erillainen heidän aikanaan, sotineen ja pula-aikoineen.

    Aurinkoisia kesäpäiviä :-)

    VastaaPoista