sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Se elää sittenkin

 

 
Olen jo monena kesänä katsonut, että kuistin kaiteet ovat rappeutuneet. Onhan ne maalattu viimeksi vasta 30 vuotta sitten. No, tänä keväänä päätin, että nyt minä ne maalaan, ennen kuin mehiläishommat ja kasvimaa vaativat läsnäoloa. Takakuistilla kasvaa kärhö. Oisko se alppikärhö tai siperiankärhö, jokatapauksessa aika sinnikäs otus. Oli kuitenkin alkutalvesta kovat pakkaset, eikä ollut vielä lumipeitettä. Ajattelin, että kävikö kärhölle huonosti.
 
 
Hiomakoneen kanssa touhutessa, huomasin, että vihreitä silmuja pilkottaa risukon seasta. Se elää sittenkin!


 

6 kommenttia:

  1. Kun Kärhö on päässyt hyvään paikkaan on se kuin sitkas sissi.

    VastaaPoista
  2. Selvästi isoja vihreitä silmuja, sitkeä on kärhösi.

    VastaaPoista
  3. Kärhöt ovat kauniita.
    Mukavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  4. Alppikärhö pärjää, varmaan siperankärhökin on vahvaa sorttia, jalokärhöjen kanssa on vähän eri.

    VastaaPoista
  5. Minua jännää selvesikö kärsimyskukka talvesta kun olis pitänyt tuoda sisätiloihin syksyllä.

    VastaaPoista
  6. Mullakin oli tuo samainen kasvi, jota luulinkin jo kuolleksi. Mutta huomasin myöskin nyt yhtenä päivänä siinä olevan silmuja jossain oksassa.
    No, sitten aloin tarkisteleen paremmin sitä, niin vain yhdessä oksassa oli niitä vihreitä oksia.
    aloitin muiden oksien katkomisen, mutta eiiiii, katkesikin se ainut eläväkin oksa!
    No, nyt toivon, että juuresta vielä lähtisi vauhdilla elämään....

    VastaaPoista