Totta kai talossa täytyy olla pesukommuuti. Minun mummolassakin oli. Tämä on mieheni kotoa. Hänen lapsuudessaan se oli musta. Hän arvelee, että hänen isänsä on ostanut sen huutokaupasta. Kun sain sen, se oli maalattu sitruunankeltaiseksi. Aika paljon sitä piti korjata, tehdä uusia osia ja hioa maalia pois. Noihin pylväiden kruusauksiin ei pystynyt puukolla tekemään mitään. Yritin kyllä, mutta nopeasti lopetin. Käytin sitten maalinpoistoainetta ja pesin sen tiskiharjalla ja niin sain noista krumeluureista puhtaat. Koska pöytää käytetään pelkästään kahvinkeittoalustana, on sen pintaan laitettu mosaiikit.
Ylhäällä oleva pyyhenaulakko on talon ainut esine, mikä oli jäänyt jäljelle. Varmaan siksi. että se oli naulattu seinään kiinni. Kun maalasin sen uudestaan, hyllyn takaa löytyi talon pojan nimi. Se oli tehty koulussa käsityönä.
Onhan täällä tietenkin pesuvati, ilman muuta!!
Laitanpa vielä tänne kuvan kirjastani Metsän valo. Näette tuttuja esineitä taustalla.
Eipä tuollaisia pesukommuutteja enää löydy. Kaunis ja nostalginen.
VastaaPoistaKaunis kaluste tuo pesukomuutti ja hyvin korjattu . Kirjasi kansi on oivallinen keksintö.
VastaaPoistaKaunis yhdistelmä pyyheliinanaulakon kanssa.
VastaaPoistaMeillä maalla oli tuollainen pesukomuuti ootrattuna, ruskeaa.
Sitten se oli mökillö varmaan parikymmentä vuotta ja annoin sen pois sukulaisille, kun he tarvitsivat sitä enemmän.
Oi, mitä aarteita, tuo pesukommuuti ja hylly!
VastaaPoistaTeillä kunnon vanhat systeemit, meillä isäntä halusi vesijohdot mökille, minä olisin pärjännyt ilmankin.
VastaaPoistaIhana kommuutti!!!
VastaaPoistaNiin tosi hieno pesukommuutti on.En itse ole tällasta nähnytkään, mutta upea on!
VastaaPoistaOlet sinä vaan sellanen haka näiden vanhojen kuntoon laittamisessa, oletko ammattilainen tässä puuhassa oikein?
Kun vesijohdot tulivat taloihin, nämä ihanat kommuutit katosivat. Onneksi sinulla on säilynyt.
VastaaPoista