Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkeen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura ei viini.
En voinut pitää mitään salaisuutena, ja paljastaa viimeisessä postauksessa, kaikki on niin tunnettua. Jokainen tuntee Eino Leinon runon Elegia ja aika monelle on Magnus Enkckelin "Poika ja pääkallokin" tuttu.
IHANAA ♥
VastaaPoistaTodella kaunis toteutus ja rakastan noita värejä.
VastaaPoistaTämä on hieno oivallus musiikista ja kuvasta, miten ovat yks yhteen.
VastaaPoistaEhkäpä olisin voinut arvata maalauksesta, mikä runo on kyseessä. Siis tuo Leinon runo olis tullut mieleen.
Wau. Leinon runo sopii juuri hyvin tuohon.
VastaaPoistaKaunis yhdistelmä. Minäkin laitoin koko laulun näkösälle jo eka postauksessa. Elegia ja kuva sopivat hienosti yhteen.
VastaaPoistaUpea työ, vau!
VastaaPoistaMinäkin paljastin laulun heti ekan työn julkaistessani.
Elegia on tuttu musiikki, poika ja kallo ei niinkään. Hieno työ!
VastaaPoistaHienosti toteutettu, kuva sopii hyvin runon tunnelmaan.
VastaaPoistaVaikuttava kokonaisuus. Kaksi niin mieleen jäävää osaa.
VastaaPoistaHieno musiikki ja hieno on kuvakin!
VastaaPoista