lauantai 28. maaliskuuta 2015

Majalan tarina 3

                                                                        Purkamista

Ensin oli purettava piippu, seinän muurit ja hellan alusta. Pidin varani, ettei lattialaudat kärsisi siitä ja laitoin mattoja lattialle. Tehtiin niin, että mies purki tiiliä ja minä kannoin niitä sitä mukaa traktorin lavalle. Lava oli peruutettu juuri oven eteen ja laudoista tehty silta sinne. Niinpä purku onnistui niin hyvin, ettei yksikään tiili pudonnut lattialle. Tiilet olivat niin löyhässä, ettei niitä juuri tarvinnut irrotella, otti vain käteen. Sota-ajan jälkeen oli ollut niin kova puute rakennusmateriaaleista, ettei varmaankaan ollut muuraukseen kunnon sementtiä.

 
Minun hommiani oli purkaminen. Laudat olivat niin lahoja, ettei vasaraa kummempaa työkalua tarvittu. Paras työkalu oli muovinen istutuslapio, jolla oli hyvä kaapia seinästä eristeet pois. Mitäs luulette eristeiden olleen? Ei, ne eivät olleet sahapurua, vaan muurahaispesää. Kun sitä kummastelin vanhemmille ihmisille, he muistivat, että se oli aivan tavallinen eriste. Mietin, miten muurahaiset saatiin pois. Varmaan se oli hygieeninen ja bakteeriton eriste.
 


Jossakin vaiheessa talossa oli näinkin hyvä ilmastointi. Tästä näkee, että kosteus (tai home) on vaurioittanut seinää aina vinolaudoitukseen asti. Sitä ei kuitenkaan purettu, onhan se ulkoseinää vasten, eikä haittoja tule sisälle. Kaikista työvaiheista ei ole kuvia, kun aina ei kamera osunut mukaan.  Tämän jälkeen seiniin laitettiin uudet parrut ja villat. Siis tuohon nurkkaan vain, ei muualle. Lattiassa on sementtilaatta.


Minä en tykännyt seinän pinkopahveista. Vaikka niitä pidetään arvokkaina ja perinteikkäinä, ne olivat kostuneet ja laskoksilla. Ajattelin, että laitetaan kipsilevyt seiniin, niin ovat suoremman näköiset.

 
 Nyt ajattelette varmaan, että miten paklaukset kuivataan, kun ei ole lämmitystä. Nou hätä, ostin tuollaisen nestekaasulla toimivan lämmittimen. Se lämmitti yhtäjaksoisesti viisi päivää, ja siinä sai miettiä tarkkaan, mitä tekee. Sanonpa tähän väliin, että todella, minä ostin kaikki tarvikkeet taloon, joka naulan. Ja oikein se olikin,  minunhan se talo-ostos oli.
 

 
 
Lattiaan ostin kutteripurua, niin kuin siinä oli ollutkin. Silloin siitä tahtoi olla puutetta ja sain kaksi paalia ostettua, mutta se riittikin.
 
 
Niin kuin kerroin, hiiret olivat asustelleet ihanasti talossa parikymmentä vuotta. Heillä oli myös kauniisti jyrsityt kulkuaukot.

 
Mutta nyt tuli toppi niiden kululle.
 
 
Tässä on korjattuna se vaurioitunut nurkka.
 
 
Ja tässä taas katto. Kattolevyt ovat varmaan joskus tuotu Ruotsista, niin ovat oudon näköiset. Ne eivät tietenkään riittäneet koko kattoon. Siinähän oli ollut piippu, ja osa levyistä oli särkynyt. Ajattelin, ettei se kenenkään silmää raavi, jos siihen laitetaan maalattu kipsilevy.
 
Jatkuu...


 

11 kommenttia:

  1. Sinussahan on kunnon uudisraivaaja henkeä, mielenkiinnolla odotan jatkoa ja mietin että mihin vuoteen tämä sijoittuu. Euro aikaan kumminkin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin kuitista ja elokuussa 2008 on talo ostettu. Sitä siis korjattiin syksyn ja talven ajan.

      Poista
  2. Olemme yhden vanhan suuren talon saneeranneet ja tiedän, miten hullua hommaa tuo oikeastaan on, mutta minkä sille voi, että kipinä iskee. Hienoa jälkeä syntyy lopulta, kun jaksaa kuntoilla ja touhuta. Tärkeintä meillä kummallakin ovat nuo taitavat toiset kädet ;-)

    VastaaPoista
  3. Tämä on todella kiintoisaa luettavaa. Kovan homman olet tehnyt.

    VastaaPoista
  4. Valtaisa työmäärä tuvasta on ollut. Olet taitavasti saanut työt hoidettua ja sinusta on kehittynyt peruskorjaaja.

    VastaaPoista
  5. Vau, minkä urakan teitte, odotan taas mielenkiinnolla seuraavaa jaksoa. Ihanaa, että laitat tämän tänne.
    Hyvin mielenkiintoinen tarina kuvineen :-)

    VastaaPoista
  6. Hurjan oloinen tämä projekti on ollut ja niin kiinnostavaa lukeakin.
    Mulla on myös hieman tuntumaa vanhan talon remontoimisesta. Edellinen kotini oli semmoinen n. 1800-luvun puolivälin vanha maalaistalo, jonka remontteerasimme. Vähän vajaaksi jäi remppa, olisi vielä katto ja ulkolaudoitus pitänyt tehdä, mutta nyt sen tekevät jotkut muut. Tosin ehdittiin asua siinä talossa 26 vuotta.

    VastaaPoista
  7. On siinä ollut urakkaa teillä, voi juku!
    Mutta hienoa jälkeä on jo syntynytkin! Hyvä sun miehesi taidot!

    VastaaPoista
  8. muurahaispesää, enpä ole aiemmin vastaavaan törmännyt, ain oppii jotain uutta. purkukuvia katsellessa mieleeni tuli elävästi vanhan piharakennuksemme, Kämpän, purkuhommat. hellepäivänä pystyin korkeintaan varttitunnin kerrallaan hommaa tekemään, kasvonaamarin kanssa oli vaan niin rankkaa irroitella homeisia lautoja ja ilman suojaimia se olis ollut terveydelle hupaa!

    VastaaPoista