tiistai 10. maaliskuuta 2015

Hyvästi nuoruus

 
Tänään menin mökille kahta tarkoitusta varten. Ensinnäkin siellä piti lämmittää, kun olen vienyt jo pelakuut sinne.
Mökillä ainoa järkevä keino liikkua on potkuri. Enpä uskalla astua pihalla askeltakaan ilman sitä. Mitä jos kaadun selälleni ja lyön pääni? Sinne jään makaamaan Lili seuranani. Mies ei aivan heti hätäänny ja tule katsomaan.



Toinen juttu oli nuoruuden hyvästely. Olen säilyttänyt näitä opiskelupapereita ja referaatteja hartaalla kunnioituksella. Ne olivat tärkeitä. Ajattelin, että ne ovat muistoja.

 
Nyt ajattelen erilailla. Ne ovat mennyttä elämää. Opinnot on suoritettu ja työura takanapäin. Enää tarvitsee opiskella elämää ja siinä tuntuu olevan haastetta kerrakseen. Siinä ei auta kirjaopinnot.
Kun katson tuota vuosilukua, huomaan, että poikani on syntynyt tuona vuonna ja on muutaman kuukauden ikäinen vauva. Haikeaksi se kyllä vetää!
 
Nuoruus on seikkailu suunnaton....
 
Sytytän uunin.

13 kommenttia:

  1. Eipä sitä takasin saa, minkä on eläny. Pystyssä on kuitenki hyvä pysyä :)

    VastaaPoista
  2. Niin nopeasti kuluu aika, mennyt vetää haikeaksi. Nautitaan silti tästä päivästä ja huomisesta,tehden lisää muistoja :-D

    VastaaPoista
  3. Tulee itsellenikin muistoja mieleen tuosta potkurista,minulla oli punainen.Ja kuinkanautinkaansilläpotkutella,nyt ei olelunta eikä potkuria. Aika menee ja me sen mukana, muistoja tulee uusia joka päivä ja joistain on hyvä päästää irti jotka ovat tehtävänsä tehneet.

    VastaaPoista
  4. Samoja mietteitä olen käynyt läpi talvella vanhojen opiskelumappien ja päiväkirjojeni kanssa. Ne olivat aarteita säilytettäväksi, mutta nyt olen heitellyt vähän kerrassaan palamaan. Tuntuu, että niistä ajoista on niin kauan, että joutavat jo mennä.

    VastaaPoista
  5. Minä opiskelin "vanhana", siksi suoritin paljon opintoviikkoja kirjallisessa muodossa. Ne ovat muka niin mielenkiintoisia vieläkin joskus lukea ja ihmetellä, miten tuonkin olen osannut kirjoittaa. Miten ne nyt voisi uuniin heittää? Mutta niin vain pitäisi tehdä, mitä ihmettä tyttäret niillä tekisivät, on tätä rojua muutenkin ihan tarpeeksi.
    Aika paljon olen kaikkea muuta hävittänyt ja kaappeja siivonnut, mutta vielä riittäisi.
    Pitää varmaan ottaa mallia ja tehdä taas uusi kierros...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä panttaan vielä niitä päiväkirjoja. Pian tulee niidenkin aika.

      Poista
  6. Kuulostaa tutulta tuo pikkuhiljaa hävittely monen moisen paperitavaran osalta. Niin minäkin olen tehnyt, nyt kun vielä on kämppä missä on polttouuni. Harmittavaa on ollut tuo pitkään jatkunut jäätikkökeli, en uskalla kunnon lenkillekään lähteä, vaikka piikit töröttääkin maasturien pohjissa. Mutta näin sitä mennään. :)

    VastaaPoista
  7. Nyt kun jäin eläkkeelle niin tyhjennän kaikki kaapit ,aikoinaan kudotut räsymatot vien vienan karjalan keräyksiin
    kerran luetut kirjat kirjaston kierrätykseen ja vaatetta sinne tänne.

    VastaaPoista
  8. Potkuri on tärkeä maalla!
    Kaksi päivää tuon päiväyksen jälkeen syntyi esikoispoikani, siis tänä vuonna 44 vuotta sitten!
    Paperihävitystä ja muuta lajittelua täälläkin meneillään. Kumma, kun ei meinaa osata laittaa pois...

    VastaaPoista
  9. Nuoruus on seikkailu suunnaton. Näin se on, mutta haikailuun ei ole syytä. Itse jouduin tekemään ison tyhjennyksen kaapeissani muuton aikaan. Muuten en olisi niin paljon pois heittänyt, mutta mukanakaan en voinut kuljettaa.
    Nyt koetan olla hankkimatta turhaan mitään uutta. Ihminen pärjää niin vähällä halutessaan.

    VastaaPoista
  10. Sinulla on jo pitkänaikaa ollut rankalla kädellä tehtyä siivousta. Tuo muistojen hävitystä tehdessään on ihana muistella aikaa ja sen ympyröitä. Kelkka on hyvä turva ja nastakengät.

    VastaaPoista
  11. jäisellä tiellä potkuri oiva menopeli, tääl vaan taas potkukelkkakelit jäivät kovin lyhyeen. sinulla on menossa mielenkiintoinen projekti, sanoisimpa et myös tuikitärkeä ja perilliset kiittää!
    ps arvaappa vaan missä oltiin isännän kanssa...mehiläishoitokurssilla päivittämässä tietoja, oomme harkinneet aloittaa taas uudelleen mehiläistarhauksen pitkän tauon jälkeen.

    VastaaPoista
  12. Uunissa ne lämmittävät, muistoissa ehkä enemmän. Hyviä ja turvallisia potkuja kelkallasi.

    VastaaPoista