Olen jatkanut tavaroiden raivaamista. Nyt kohteena oli kirjahyllyn laatikot, joita ei ole päivitetty muutamaan kymmeneen vuoteen. Jotain vain on sinne pukattu. Heitin pois jopa entiset opiskelukansiot, joita olen säilyttänyt varmaan opiskelun ja nuoruuden muistoksi. En edes työaikana kertaakaan katsonut niitä. Kaikenlaista muutakin oli parin muovipussillisen verran mutta sitten tuli pysähdys. Ei näitä kortteja voi heittää pois! Säilyttää piti myös itse tehdyt äitienpäiväkortit, joissa luki: tykkään äidistä! Ei niitä sanoja sitten murkkuikäisiltä kuultu!
Myös pieniä kenkiä löytyi, tai tietenkin tiesin, että ne ovat siellä. Noita valkoisia piti vanhin tyttäreni ja hänen veljensä. Niihin on pohjaan kirjoitettu nimi, kun tarhassa piti se olla. Punaisilla on hauska tarina, kun keskimmäinen tyttäreni näki ne kaupassa. Hän ei osannut puhua, mutta meni seisomaan kenkien etten ja päästi itkun. Minua se niin nauratti, että ostin ne hänelle.
Annan nuo muistot ehkä lapsilleni, jos he niitä haluavat. Taitavat tosin olla vielä liian nuoria muistojen keräilyyn.
Minä tein tuota samaa viime syksynä. Jotain kuitenkin säästin, ei kaikkea menneisyyttä voi poiskaan heittää.
VastaaPoistaTulee aika ( jos ehtii tulla) ettei muuta jaksa kuin istuskella. Ehkä sitten ne muistot ovat tärkeitä, kun lähimuisti heikkenee.
Nuo pienet kengät ovat ihania aarteita ja paljon muistoja. Minä valokuvasin kaikki omatekemäni äitienpäivä kortit ja tietokoneella otettiin tikulle muistiin.
VastaaPoistaVoi miten söpöjä kenkiä.
VastaaPoistaSinä olet kyllä melkoisen urakan teossa, kun muistot pitää käydä läpi. Niihin helposti unohtuu katselemaan.
Taitaa talosta tulla tyhjä lopulta. Jätä jotain sentään.
VastaaPoistaMeillä kun ei lapsia ole, niin olen säästänyt yhden oman mekkoni ja mumman tekemän saunatakin:)
VastaaPoistaMielenkinnolla tätä seuraan, vaikken laiskuuttani kommentoi. :D
VastaaPoistaAarteita löytyy jatkuvasti.
VastaaPoistaSiivous on hyvä juttu, mutta sitten se poisheittäminen onkin vaikeampaa ja ei aina niin fiksuakaan -ne muistot!
Siinäpä se, raskiiko sittenkään niistä luopua. Kajehin siivousintoasi, mistähän mullekin saatas.
VastaaPoista