keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Aarteita

 
Olen harmikseni sellainen tyyppi, joka en heitä mitään pois. Niinpä minulta löytyy lapsuusajan muistoja, joita olen kuljettanut muutoissa mukana.

 
Nämä neulepuikot sain ostaa kun olin 12-vuotias. Olin innokas kutomaan ja kudoin pikkusiskolleni tai oikeastaan hänen nukeilleen hienoja pitsineuleisia mekkoja. Ne ovatkin jossakin tallessa, mutta ei minulla.

 
Olisin halunnut Lumikki päät puikkoihin, mutta kaupassa oli enää näitä seitsemää kääpiötä.
 Näillä on sitten omat tyttärenikin opetelleet kutomaan.

 
Kuva on vuodelta 1988. Tyttäreni on 7-vuotias.

8 kommenttia:

  1. ... ja sukkaa syntyy. Hienot aarteet.

    VastaaPoista
  2. Vau, enpäs ole ennen tuollaisia aarteita nähnytkään. Siis kääpiö- ja lumikkipuikkoja. Hauskat :)

    VastaaPoista
  3. Ihanat puikot ja mukavia muistoja tuo

    VastaaPoista
  4. Muistan kyllä noita jollain nähneeni. Itse en ole käyttänyt, kun en ole kutonutkaan.

    VastaaPoista
  5. Nykyään on vaikka minkalaisia puikkoja, vaan ei osaa neuloa kun vanhoilla.Jotenkin muistan tuommoisia olleen, hyvin niissä neule pysyy puikoilla ainakin.

    VastaaPoista
  6. Oi, minulla oli samanlaiset, olin jo kokonaan unohtanut.! Kiitos tästä muistivälähdyksestä.

    VastaaPoista
  7. Ihania. Meillä oli vain tavallisia - maalla syrjässä.

    VastaaPoista