Mehiläismuorin syystöihin kuuluu myös vahojen sulatus. Olen tainnut kertoa niistä myös viime syksynä, mutta kun se taas on niin ajankohtaista, laitan muutaman kuvan. Pesässä olevat vahalevyt tummuvat ajan kanssa ja hygieniasyistä ne otetaan pois. Vaha on arvokasta ainetta ollut kautta aikojen ja niin nytkin, hukkaan sitä ei heitetä. Vuolen puukolla vahat irti kehistä, joita näette taustalla, ja sulatan sitten kuumassa vedessä.
Tässä vaha on jo sulanut kiehuvassa vedessä ja on noussut pinnalle. Tästä eteenpäin on monenlaista systeemiä. Joku koukkii vahan ämpäriin kauhalla ja hänelle tulee siitä pyöreä vahakakku. Minä taas annan kaiken jäähtyä ja huomenna otan jähmettyneen vahalevyn talteen. Vahat täytyy sitten toimittaa vahavalimoon, josta saa valssatut vahalevyt takaisin pesiin pantavaksi.
Pikkuiset ystävät ovat mukana koko ajan ahkerasti rapaten kaikkea mikä tuoksahtaa hunajalta. Sanonpa vielä kerran, että ampiaiset eivät ole vihaisia! Ne eivät ole samanlaisia kuin sääsket, jotka etsivät ihmistä pistääkseen. Ampiainen pistää vain puolustaessaan pesäänsä ja tässä meidän hommissa niillä ei ole pesää. Minua ei ole koskaan pistänyt ampiainen vaikka niitä pörrää ympärillä kymmeniä tai sata!
Tuli vähän vaikea kysymys, mutta yritän muistella: Pusersin tomaatit mehulingolla, jätteen kuumensin ja laitoin sekaan vähän suolaa, sokeria ja muistelen, valkosipulia sekä aavistuksen valkopippuria, varovaisesti chiliä. Kuumana purkkiin ja kaappiin. Mehun maustin suolalla ja sokerilla, sen laitoin kuumana pulloihin.
VastaaPoistaMinun tomaatit kanat söivät :-o
Nuo ampiset eivät minua miellytä, turhan lähellä kieppuvat :o
Minä olen arka kun on pistänyt niin aika raju reaktio tuli. Lääkäri sanoi jottei saa hätistää kun lentävät ohi, voi kun muistais. Teetkö kynttilöitä vai tuohuksia ??
VastaaPoistaJoulumyyjäisiin teen kynttilöitä ja jämäpaloista valan pieniä enkeleitä koristeeksi.
PoistaMonta vaihetta on mehiläishommissa. Kiva ja kiitos, kun kuvailet niitä.
PoistaNiin, kyllä ne ampiaiset ovat kiinnostuneita vain makeasta eikä ihmisistä. Pari kertaa on minua apilanurmella pistänyt amppari jalkaan ja sähköiskulta tuntui. Mutta en huido enkä pelkää niin yleensä tullaan hyvin toimeen. Tänä kesänä nostelin paljain käsin jäteomenia, joissa oli usein parikin ampiaista kyytiläisenä. Eivät hermostuneet.
Kaikkea touhua noiden hoidokkien kanssa on. Tuo vahajuttu oli ihan uutta minulle. Ampiaisia en ole koskaan osannut pelätä, juuri siksi mitä sinäkin sanoit, eihän ne ihmistä kohti hyökkää.
VastaaPoistaSiitä jätöksestä se tehdään, mehu otetaan pois, muuten siitä tulee liian vetistä. Mehua voi käyttää kastikkeiden liemenä ja Mössöä pizzoihin ja spakhettikastikkeisiin ja toki muutenkin ruoan lisukkeina. Hyvää siitä tulee.
VastaaPoistaKiitos valistuksesta,vahasta voit kekseliäänä tehdä vaikka mitä tahansa ☺
VastaaPoistaMe keräämme vahat säkkiin kuorima-altaasta ja toimitamme vahavalimoon.
VastaaPoistaMeillä tehdään sitten levyistä kynttiköitäkin.
Ampiaisia oli mennyt ruokinta-altaisiinkin isot joukot - onneksi sinne kuolleetkin. Sokeria lisäötessä niitä löytyi. Muulloin ampiaiset vieläkin pörräilevät pihapiirissä.
Ei ole mehiläishoitajan työ niinkuin Nalle Puhilla, että tassu pesään ja hunajat purkkiin. Tosin useinmiten Puhkin kokee vastoinkäymisiä hunajan keruussaan.
VastaaPoistaMehiläisvahakynttilät on ihania.
Mielenkiintoinen teidän työskentely, sinun ja apureiden. Minä en ainakaan ole noin huoleton, mutta nämähän onkin sinun kotieläimiä ja kesyyntyneet sinulle.
VastaaPoista