Ulkoilua

 Viime viikonlopun olin sukulaisnaisporukan (olipa pitkä sana) kanssa Rokualla ulkoilemassa. Meillä on siitä jo parikymmenvuotiset traditiot ja kaikki menee aina saman kaavan mukaan. Ulkoilua! Tässä lähdettiin tietä pitkin Kirvesjärven laavulle, kun arveltiin, että metsäpolut ovat vielä lumiset. Oli se tiekin, paikoitellen.

 

 

Lopulta saavuttiin Kirvesjärvelle ja vesi kielellä odotettiin makkaran paistoa. Mutta mikä kummitus onkaan vallannut laavun?

 Ei se ollutkaan kummitus, vaan tulenteko oli kielletty. Ei me sitten raavittu yhtäkään tulitikkua, vaikka taatusti ympäristö ei ollut kuivaa eikä tuliarkaa.

Ei siinä auttanut muu kuin mennä laiturille syömään kylmät makkarat. Ai niin, sinnekään ei saanut mennä!
Takaisin sitten tultiin metsiä pitkin, paksua lunta kahlaten ja lopulta osuttiin oudolle tielle, josta ei tiedetty minne se menee. Perille on päästy, kuten tästä kirjoituksesta voi arvata, jalat kipeinä! Hauskaa oli, varsinkin niillä kahdella, jotka kävivät tanssimassa!!