torstai 15. elokuuta 2013

Metsässä ja kotona

 Minun marjamaani on mökin viereinen metsä. Mehiläiset pölyttävät sen, niin että sieltä saan tarvittavat marjat, eikä tarvi lähteä kauemmas. Enkä muuten pystyisikään, minulla on syntymäsokeus ilmansuunnista. Joskus aivan naurattaa omat konstini, että osaan jonnekin mennä tai tulla pois. Yhdellä tyttäristäni taitaa olla sama juttu.

 Lampi näyttää kasvavan umpeen. Käyn sille aina laulamassa, jotenkin se tuntuu tärkeältä!

 Lili on hyvää seuraa metsässä.

 Kotona taas on toisenlaista. Tässä on Subarusta riisuttu malli.

Kevään taimet ovat nyt parhaimmillaan, mutta pian syksy vie ne.

6 kommenttia:

  1. Kyllä siitä vielä auto tulee :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin tapaan hukata ilmansuunnat... samoin vasen ja oikea tuntuu joskus häviävän. On hyvä kun voi mennä noin lähipuolukkaan:)))

    Laulu lammelle kuulostaa niin voimauttavalta. Hyvä! Varmaan Lillikin tykkää kun laulelet:)

    VastaaPoista
  3. Voi kiva kun on muitakin joilla suunnat ovat sekaisin. Minä olen aivan pyörällä jos ajamme liikenteessä kiertoliittymiä. Ilmansuunnat kaikki kadoksissa. Sinulla on suloinen metsälampi ♥

    VastaaPoista
  4. Täällä kans yksi, joka olis helppo eksyttää metsään tai vaikka kaupunkiin.
    Yhdellä marjareissulla laitoin hanskan puunoksaan merkiksi, että tiedän mistä olen tullut ja kyllä kiertelin kauan, että löysin hanskani, vaikken siitä kauas ollut mennytkään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vieraaseen kaupunkiin minut on tosi helppo eksyttää. Minä aina kävelen muiden perässä, mutta en tiedä minne ollaan menossa. Kerran kanarialla olin kumman tietoinen paikoista, mutta seuraavan kerran sinne mennessäni se oli jo kadonnut!!

      Poista
  5. Lili varmaan toisi sinut takaisin kotiin, jos sattuisit harhautumaan marjareissullasi. näemmä sielläkin puolat alkavat punastumaan, tääl varmaan pääsee reilun viikon päästä hakee ekat puuromarjat.

    VastaaPoista