lauantai 2. helmikuuta 2013

Taija


 Studio Sirkkiksen Sirkkis pyysi kerran minua laittamaan kuvia vanhasta Taija-nukestani. Sain Taijan 4-vuotiaana. Hän oli minulle tosi rakas. Muistan kun äiti ompeli nämä vaatteet. Istuin koko ajan sängyn päällä, enkä voinut ymmärtää että ompelemisessa menee niin kauan. Mutta kun äiti teki näin hyvät!
Taijan alla oleva peitto on mummuni ompelema. Minulla oli tietenkin Taija mukana mummulassakin ja nukutin sitä mummun Singerin kotelossa. Mummulla oli iso kirja täynnä tilkkumalleja ja niistä hän ompeli tämän tilkkutäkin.


Äiti tilasi kaavat Kotiliedeltä ja teki nuken itse. Kädet eivät ole enää aidot, vaan ne on otettu joltakin muulta nukelta. Leikkasin suuhun reiän niin saatoin syöttääkin häntä.


 Nämä villavaatteet on kutonut Yläkerran Täti. Oli hänelle nimikin, nimittäin Lempi-täti. Hän oli naimaton vanhempi nainen ja uskomatonta kyllä, hänellä oli matkalaukullinen nukenvaatteita. Niistä hän antoi minulle nämä.

Mekko on myös alkuperäinen, sillakankaasta ommeltu. Kun joulupukki toi minulle Taijan, hänellä oli päällään tämä mekko.
Ja lopuksi, onhan minulla valokuvakin nuoruuden päivistä. Minä olen tuo keskimmäinen Taija sylissäni. Minua aina harmitti, kun Taijan naama näytti niin huonolta kuvassa. Nythän se on painunut vanhuuttaan sisäänpäin, kumia kun on.

15 kommenttia:

  1. Voi mahdoton miten ihana nukke. Ikäviä nuo kumipäät kun vanhetessaan menettävät muotonsa ja kumi alkaa kovettua.Tosi arvokas sinulle ja vielä kun siihen liittyy erilaisia muistoja sekä kertomusta. Ihanat vaatteet ja uskomattoman hyvin säilyneet. En ihan tarkasti tiedä mitenkä noita vanhoja kumipäitä voisi pelastaa. Minunki oma vanha kumipää kovettui ja mureni ja sitten se oli sen nuken 'kuolema'. Tietysti sitä voisi kysyä ' Nukketohtorilta' Helsingistä ja googlaamalla löytyy hänen sivut jos sitä kautta kyselet. Kyllä toivon jotta saat sen pitää jonkinmoisessa kunnossa ja rakastaa sitä ja omaa lapsuuttasi muistaen. Kiitos kun laitoit kuvat ja tuo lapsuuden kuva on suloinen.

    VastaaPoista
  2. Kyllä sulla on aarre kotonasi!
    Pidä sitä hellien ja huolella edelleenkin. älä koskaan sitä hukkaakkaan!
    Ihana muisto lapsuudestasi!

    VastaaPoista
  3. Kiva juttu, Olet säilyttänyt Taija-nukkesi hyvin ja se on aarre. Oma Sinikka-tokkuni, joka sulki silmät ja jonka vartalo oli kangasta, on hävinnyt elämästäni jo kauan sitten, oli pari muutakin joista rakkain oli Maija, mutta ketään ei ole enää jäljellä ja juuri Maijalla oli "guttaberkka"pää, lieneekö tuo samanlaista:)

    VastaaPoista
  4. Ihana, kun sinulla on vielä nukkesi. Minä kaipaan omaa lapsuuden nukkeani. Olen kerran yhdessä ohjelmassa nähnyt aivan samanlaisen. Kun olin 15-vuotias, tein uuden nuken itse itselleni ja se on vielä tallella, eli sekin on parin vuoden päästä 50-vuotias. Se on säilynyt hyvin. Vanhempi tyttäreni leikki sillä. Tein nuoremmalle tyttärelle oman nuken, mutta sen pää oli myös kumia ja oli kaapissa mennyt myöhemmin ihan rusinaksi. Sitä surimme kovin.
    Olisiko nyt viisasta, että sulloisit nukkesi pään sisälle vaikka sanomalehteä, ettei se pääsisi painumaan enempää. Ettei kävisi kuin Eemeli-nukelle.

    VastaaPoista
  5. Ihana Taija ja siihen liittyvät tarinat ovat tärkeitä muistoja.

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihanaa että sinulla on Taija vielä tallessa. Ja vaatteet ja kaikki. Ihana muisto.
    Ja tuo valokuva...ihania rakkaita muistoja.
    Mukavaa sunnuntai päivää!

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen postaus. Noista vanhoista kuvista minä pidän!

    VastaaPoista
  8. Todellinen muistojen nukkeaarre, jota on varmaan paljon hellitty.

    VastaaPoista
  9. Tunnetta ja muistoja täynnä Taija-nukesta. On se niin kaunis ja varmaankin paljon halattu. Hienot vaatteet.

    VastaaPoista
  10. Ihana muisto lapsuudesta:)
    Minullakin on kaksi nukkea tallessa, toisen olen saanut tietääkseni 3- ja toisen 6-vuotiaana.

    VastaaPoista
  11. Oispa minullakin nukke, on tullut tehtyä vähän liian pieniä vauvanvaatteita.

    VastaaPoista
  12. ekaksi ajattelin että kyseessä olisi lapsenlapsesi, vasta avattua blogisi ymm ärsin kyseessä olevan Taija-nukkesi. Ihastuttavat kertomus lapsuudestasi ja todella kaunis nukke:)) minullakin oli kaksi nukkea, vaikka en niillä kyllä leikkinytkään, poikatyttö kun olin. Olisin kyllä halunnut säilyttää ne omille lapsilleni, muttä perhepäivähoitajana työskennellyt äitini oli antanut ne hoitolasten leikkeihin. Pääasia tietysti on, että nukkeni ovat tuottaneet iloa pienille tytöille ja pojille.

    VastaaPoista
  13. Hienoa, että Taijasi on tallella. Minulla taitaa olla vain pari pientä nukkea jossakin laatikossa varaston perukoilla. Samassa laatikossa on muitakin lapsuuteni "aarteita". Täytyypä seuraavan kerran varastoa siivotessa kaivaa laatikko esiin ja tehdä muisteluhetki lapsuuteen. :)

    VastaaPoista
  14. Oi millainen aarre nukke lapsuudesta, ensin näytti kuin lapsi olisi sängyllä mutta kun katse tavoitti kasvot niin huomasin erehtyneeni, täydestä meni hetken.

    VastaaPoista
  15. Aivan mahtava aarre muistoineen päivineen! Ihana oli lukea Taijan historiaa :)

    VastaaPoista