Vuosikampa: Lumi suli

Viime postauksessa riemuitsin komeasta lumimäärästä, mutta nyt siitä ei ole kuin rippeet jäljellä. Harvinaisen varhaista olisi ollutkin, jos pysyvä lumi olisi tullut lokakuussa. Mutta on sellaistakin tapahtunut,

Odotinkin lumen sulamista, että voisin käydä mehiläispesillä viimeisen kerran tänä vuonna. Jostakin syystä olen tuntenut, että ne pitää suojata tavallista huolellisemmin. En ole käärinyt niitä moneen vuoteen tervapaperiin, mutta nyt tein niin. Talvi saa tulla! Riittäköön ruoka!

Tiet olivat vähän jäisiä ja sain ajella kieli keskellä suuta, etten suistu ojaan.

Sentään ennätin kuvata tämän graafisen maiseman.

Olen ollut vähän poissa täältä, niinkuin näyttää olleen muutkin. Minä sain tehtyä suuren monivuotisen urakan loppuun ja olo on hervottoman onnellinen. Mutta perästä kuuluu!!