Kun on niin hassuja harrastuksia kuin mehiläisten hoito, siitä tietenkin seuraa hassuja kommelluksia, hajamielinen kun joskus (?) olen. Unohdin nämä kehät (ja sekin oli tolskausta) aittaan. Seuraavana päivänä avasin aitan oven viattomasti selälleen ja siihen se jäi vähäksi aikaa. Katselin kyllä yhtä pesää, että mikä siellä on meneillään, kun niin vilkkaasti pörräsivät..
mutta pian se valkeni. Ne menivät aittaan ryöstöretkelle!
Koko aitta oli täynnä mehiläisiä.
Verhot ja ikkunat täynnä mehiläisiä. Voi p...a, miten minä saan nämä pois? Ja tänne piti tulla viikonloppuna ihmisiä hoitoleirillä nukkumaan!!
Pimensin ikkunan muovipusseilla ja toivoin, että ne lähtisivät kotiinsa. Jokunen näyttikin lentävän ulos, mutta aika iso kasa istuksi kynnyksellä. Sitten minä jo vimmastuin ja otin käteeni harjan ja kihvelin ja lakaisin ne kihveliin ja heitin taivaan tuuliin, sanoen, menkää kotiinne, onhan teillä siivet!
Väsyneenä raahauduin autolle ja
auton katto oli täynnä lentomuurahaisia. Ei kai siinä voinut muuta kuin nauraa tälle siivekkäälle päivälle.
Ohhoh! Tuonne en minä ainakaan mene yöksi!!!
VastaaPoistaOmpas niitä mehiläisiä PALJON!!! ... ja noita muurahaisiakin!
VastaaPoistaAina vaan jaksan ihailla aittasi kauniita hirsiseiniä. :)
Hui kauhistus :)
VastaaPoistaTiedätkö mitä minä tein ensimmäiseksi kun näin kuvasi. Juoksin sulkemaan varaston oven, missä säilytän otettuja laatikoita. Onneksi siellä ei vielä ollut kuin jokunen ampiainen.
VastaaPoistaVaikka tilanne on kerrassaan vakava, en voinut olla nauramatta touhullesi (sen suonet anteeksi) Se ei ollut pahaa naurua, vaan juuri sitä, mitä näiden otusten kanssa voi sattua.
Senkin olen jo kokenut, kuinka itsepäisiä nämä siivekkäät voivat olla. Jos ne jotain päättävät, niin se myös tehdään ja joukkovoimalla saadaan paljon aikaan.
Ja vielä nuo siipikusiaiset kermana kaiken päälle. Uskotko Tuulento: ei käy kateeksi :-D
Voi taivahan vallat. Karkuun juoksisin minkä kintuista pääsisin. Aikamoista hommaa tuo mehiläistenhoito! En ole ennen tiennytkään mitä kaikkea pimppareiden kanssa voi sattuakaan!!
VastaaPoistaJoskus aikoinaan pikkuikävänpaikassa kun oli talossa peltikatto, niin se oli niin mustanaan lentomuurahaisia, joita sitten sudenkorennot jahtasivat. Olipahan näytelmä.
Ei täällä voi kuin suu auki tuijottaa!! Kauhea määrä! Mitä ne nyt sinne, kehätkö ne sinne houkuttivat? Meidän kallioille sopisi hyvin yksi mehiläispönttö, mutta ei, ei meille, minä en näiden kanssa pärjäisi. Lentomuurahaiset ovat aivan tarpeeksi, niitäkin kun meillä yleensä yhtenä elokuun iltana on riittävästi. Nyt ei ole vielä näkynyt, mutta kohta on varmaan meidän vuoro.
VastaaPoistaJopas sattui...
VastaaPoistaonpahan homma taas saada öttiäiset oikeille paikoilleen.
Huh hirvitys mikä määrä noita mehiläisiä onkaan, en uskaltaisi mennä lähellekään, niin kipetää tekee muistokin kiukkuisen mehiläisen pistos alkukesällä.
VastaaPoistaMehiläisten mielestä aittasi on hyvä paikka.
VastaaPoistaEtkö tosiaan saanut yhtikäs pistoa, kun kihvelin ja harjan kanssa mehiläisiäsi häätelit ulos?
Lentomurkkuja täälläi lentelee iltaisin joskus pilvin pimein.
Voi mahoton.Minä vähän pelkään noita siivekkäitä-ei sille mitään voi kun on joskus saannut pistokse. On sulla kiirettä riittänyt.
VastaaPoistaMelkoinen kommellus joo ! Naurattaa, kun katsoin kuvia ja luin tekstiä :) On sinulla kyllä touhut noiden siivekkäiden kanssa. Nuo muurahaiset kyllä kruunasivat päiväsi !
VastaaPoista