tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jatkuu


Jatkoa edelliseen postaukseen. Menin tosiaan kutomaan mattoa noista lakanan riekaleista. Tästä tuleekin tällainen hempeä, en tiedä haluaako sitä kukaan vai joudunko pitämään itse.

Emotkin kävin laittamassa pesään. Tuo pikkuinen kapula on tehty niin, että kulkuaukko on tukittu sokeritahnalla ja sillä aikaa kun mehiläiset syövät tahnan pois, uusi emo hajustuu pesän hajuiseksi. Odotin pari päivää ja menin katsomaan, onko emo jo vapaana. Ei ollut. Raotin päällä olevaa verkkoa ja päästin emon pois. Silloin se pyrähti lentoon! Minä olin hädissäni, että nyt se katosi. Se maksoikin 35 euroa. Miten se poloinen, Italiassa syntynyt osaisi takaisin pesään. Ei siinä auttanut muu kuin panna pesä kiinni ja menin Rajalaan, katsoin sielläkin uuden ostetun emon, mutta en raottanut verkkoa vaan avasin varauloskäynnin. Sitten ajattelin, että paluumatkalla käyn katsomassa, onko emo pesässä. Sitten ajattelin vielä enemmän ja päätin, että en mene. Se voi lähtä uudestaan lentoon, jos oli osannut tulla takaisin.  Tänään sitten aamulla menin pesälle ja onneksi uusi emo käveli kaikessa rauhassa ja muu pesä hyrisi tyytyväisenä. Ei se Rajalan emon varauloskäyntikään toiminut, emo oli vielä häkissä, avasin pikkuisen verkkoa ja varovasti pudotin emon pesän päälle. Se ei lentänyt vaan kömpi pesän sisuksiin.
Jos aika olisi ollut entinen, olisin soittanut Ullalle, minun mehiläismammalleni ja kertonut lentoretkestä. Koska Ulla on muuttanut taivaallisiin tarhoihin piti soittaa miehelle.

6 kommenttia:

  1. Monenlaista on touhua mehiläisen kanssa.

    VastaaPoista
  2. Sama kävi meilläkin: yksi karkasi lentoon , mutta kai se pesään osasi sitten ja kaikki emokuljetuslaatikot pitkin käydä avaamassa.

    VastaaPoista
  3. Tuleepa kaunista jälkeä ja reuna kuin viivottimella vedetty.

    VastaaPoista
  4. Noin nätti matto kelpaa vaikka kenelle.

    VastaaPoista